Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Äitini seisoo kiven päällä, siirtää molemmilla käsillään hiuksia pois kasvojensa edestä ja hymyilee. Jotenkin uskon, että hän halusi minun muistavan itsensä juuri sellaisena kuin hän tuona hetkenä oli.”
Samuli Laiho kertoo tämän Lasiseinä-kirjan tarinan omasta elämästään. Aluksi on perhe ja melkein kaikki ihan hyvin. Kun menestynyt näyttelijä-isä lähtee, jää äiti yksinhuoltajaksi. Äiti juo ja se vaikuttaa aika paljon kaikkeen. Kun äiti menehtyy, ihan liian nuorena, kirjan päähenkilö, mies, Samuli, haluaa selvittää monia kysymyksiä.
Hän alkaa penkoa menneisyyttä ja löytää albumista valokuvan, jossa on äidin sisko, joka asuu Ruotsissa. Kertoja etsii hänet käsiinsä ja haluaa tietää, millaista äidin elämä on ollut, miksi äiti eli niin kuin eli. Eipä ollut herkkua ollut se elämä. On ihan pakko uskoa, miten menneisyys vaikuttaa nykyisyyteen.
Samuli Laiho osaa kertoa erittäin vetävästi kaiken. Oman parisuhteen, isyyden, taloudelliset ahdingot, arkisen myllerryksen, kaikki lapsuuden traumat ja miksi isä lähti ja jätti. Eräänlainen selviytymistarina, jossa musiikilla on oma osuutensa.
Väistämättä tuli mieleen tästä kirjasta Alex Schulman, joka on samanlaisten asioiden kanssa paininut omissa kirjoissaan. On alkoholistiäiti ja suvun menneisyys.
Vaan suosittelenpa tätä miehen kasvukertomusta ihan kenelle vaan. Se voi olla vertaistukena ja ylipäätään samalla matka omaankin lapsuuteen ja nuoruuden aikaisiin tilanteisiin.
Kuuntelin tämän kirjan ja miksi, niin Samuli Laiho on itse sen äänikirjaksi lukenut.
