Lapsi 44 on kammottavan tarkka kuvaus vainoharhaisesta yhteiskunnasta ja hirveästä, todellisuuspohjaisesta rikosten ketjusta.
Eletään Stalinin ajan Neuvostoliitossa, jossa rikollisuutta ei valtion mukaan ole. Silti kansalaiset pelkäävät, valtiota. Väärä sana, mielipide, kielletyn kirjan omistaminen tai pelkkä epäilys vievät tuhansia ihmisiä leireille tai suoraan teloitettavaksi.
Päähenkilö Lev Demidov on kuitenkin idealisti, vaikka työskentelee valtion turvallisuuspalvelussa. Hän uskoo, että vain valtion viholliset sortuvat rikoksiin. Näin hän onkin päässyt hyvään asemaan, saanut kunnollisen asunnon ja elää hyvää elämää. Lev kuitenkin törmää rikollisuuteen, sellaiseen, jota Neuvostoliitossa ei pitäisi olla.
Hän aloittaa tutkimukset lasten murhista, useita kymmeniä lapsia on löytynyt murhattuina. Kukaan ei vain ole kiinnittänyt asiaan huomiota, onhan maa suuri eikä tiedonkulku ole toiminut. Lev alkaa jäljittää sarjamurhaajaa rataverkkoa pitkin Moskovasta Siperiaan ja samalla hän näkee maansa ja ihmisten muuttuneen, itsekin hän muuttuu äkkiä epätoivotuksi henkilöksi. Murhaaja on pakko saada kiinni — jo lastenkin vuoksi!
Kirja on jännittävä, todenoloinen, kiero ja kavala. Murhaaja ja motiivit selviävät lopussa, mutta tämäkin tarina on kovin surullinen. Ehdotonta luettavaa hieman erilaisen jännityksen ystäville, tätä ei malta laskea käsistään.