Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Käsky on tehnyt noista hiljaisista olennoista meidän vihollisiamme, toinen käsky voisi muuttaa heidät meidän ystäviksemme. Pöydän ääressä allekirjoittavat asiakirjan ihmiset, joita kukaan meistä ei tunne, ja vuosikausia sen jälkeen ylin päämäärämme on se, johon maailma muuten kohdistaa halveksuntansa ja josta se rankaisee raskaimmin. Kuka enää ymmärtää tätä, kun näkee nuo hiljaiset miehet, joilla on lapsenkasvot ja apostolinparta! Jokainen aliupseeri on alokkaalle, jokainen opettaja oppilaalle pahempi vihollinen kuin venäläiset. Ja kuitenkin me ampuisimme taas heitä ja he meitä, jos he olisivat vapaita.”
Näin kirjoittaa Erich Maria Remarquen klassikkokirjan kertoja venäläisistä sotavangeista. Mielestäni kyseessä on koko teoksen avainkappale – tekstikatkelma, josta Remarquen sodanvastaisuus kuultaa ehkä kaikkein parhaiten läpi. Viisasta tekstiä, ja niin totta. Sota ei ole koskaan oikein.
Länsirintamalta ei mitään uutta on yksi kuuluisimmista ensimmäistä maailmansotaa kuvaavista romaaneista, eikä syyttä. Se on tunteisiin vetoava kertomus nuoresta preussilaispojasta ja hänen koulutovereistaan, jotka lähtevät sotimaan Ranskan rajamaille. Harva sieltä palaa. Remarque käyttää kertojaansa taisteluhautojen ohella sairaaloissa, kotilomalla, koulutuskeskuksissa ja majoitusparakeissa. Sodan koko raadollisuus ja epätoivo rintamalla tuodaan voimakkaasti esille. Ystävyys ja toveruus ovat hyvin tärkeitä teemoja. Tilaa jää myös psykologiselle pohdinnalle koko sodan olemuksesta.
Frederic Manningin Harva hyvin kuolee sekä Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille kuvaavat ensimmäisen maailmansodan rintaman toista puolta. Saksan puolta sodasta ei liene yhtä taidokkaasti muualla kuvattu. Sotakuvauksen ja pasifismin perusteoksenakin Länsirintamalta ei mitään uutta kuuluu ilman muuta maailmankirjallisuuden kaanoniin. Sen sanomakaan ei 80 vuodessa ole ehtinyt haalistumaan. Suosittelen ehdottomasti.
