Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lanny-pojan perhe on muuttanut pieneen kylään tunnin matkan päähän Lontoon keskustasta. Lannyn isä tekee pitkää päivää kaupungissa, äiti puolestaan on rikosromaania kirjoittava näyttelijä. Lannylle jää paljon aikaa touhuta itsekseen, ja hän saa ystävän ja opettajan vanhasta Hulluna Petenä tunnetusta kuuluisasta kuvataiteilijasta. Seudulla pelotellaan lapsia Isä Suomukka -vainaalla, joka vie varomattoman mennessään. Mutta mitä sitten, kun myytistä tuntuu tulevan totta? Miten pieni kyläyhteisö repeää, kun poika äkkiä katoaakin jäljettömiin?
Max Porter oli minulle tuntematon tekijä ennen Lannya, mutta jotenkin tämä pieni ja kummallinen kirja on viime aikoina noussut esille monestakin suunnasta. Siispä kokeilemaan. Lanny on moniääninen, hieman hämmentävä teos, kokeileva yhteisöromaani, jossa uni ja valve sekoittuvat, jossa kyläläisten äänet muodostavat kihisevän taustahälyn, josta suodattuu sana sieltä, lause täältä. Selkeitä kertojia Porterin kollaasissa on useita: Lannyn äiti, Lannyn isä, Pete, naapurin vanha Peggy ja kaikkein kiinnostavimpana mäyskäävä, vellova Isä Suomukka -vainaa.
Syvennyin Lannyyn vuoroin lukien, vuoroin äänikirjaa kuunnellen, ja äänikirjasta on todettava sen verran, että peräti viiden lukijan yhteistyönä toteutettu luenta on erinomaisen onnistunut, kuin jännittävä radiokuunnelma. Painotuotteessa puolestaan on mukana kiehtovia visuaalisia elementtejä, puhdasta proosamuotoa väistävää tekstin asettelua siellä täällä. Tässä tapauksessa voi sanoa, että molempi parempi.
Pidin Lannyn kokeilevasta kerronnasta ja Max Porterin useasti käyttämästä tekniikasta tuoda samaan tilanteeseen useampia rinnakkaisia kuvakulmia. Erityisen hieno oli teoksen pakahduttavan kaunis lopetus, sekä upeasti kohti ratkaisua tihenevä jännitys. Lannyn kohtalo kosketti. Ihan helppo kirja Lanny ei ole, mutta erilaisuudessaan sangen koukuttava. Suosittelen!
