Ursula K. Le Guin on suosikkikirjailijoitani. Törmättyäni kirjastossa hänen esseistään koottuun teokseen olin siis ehdottoman kiinnostunut. The Language of the Night on Le Guinista ja yleisemminkin science fictionista innostuneelle kiehtovaa luettavaa. Le Guin on hyvä kirjoittaja, jolla on paljon sanottavaa, niin scifistä ja fantasiasta kuin siitä yhteiskunnasta, jossa ne vaikuttavat. Hänen kirjansahan tunnetusti ovat usein luonteeltaan luonnontieteellisyyden sijasta enemmänkin yhteiskuntatieteellisiä.
Kirja jakautuu muutamaan osaan. Ensin Le Guin esittelee itsensä, lordi Dunsanysta innoituksensa saaneen fantasiakirjailijan. Toisena aiheena on fantasia ja scifi. Miksi amerikkalaiset pelkäävät lohikäärmeitä, miten myytit ja arkkityypit esiintyvät scifissä, miten hyvää scifiä kirjoitetaan, miten toiseus esiintyy amerikkalaisessa scifissä…
Sen jälkeen seuraa kirjoista kertovia kirjoituksia, pääasiassa esipuheita Le Guinin kirjoihin. Tämän osaston kiinnostavinta antia on ”Is Gender Necessary? Redux”, vastaus Pimeyden vasen käsi -kirjan saamaan feministiseen kritiikkiin. Erityisen mielenkiintoisen siitä tekee Le Guinin 12 vuotta alkuperäistä kirjoitusajankohtaa myöhemmin kirjoittamat huomautukset. Viimeiset kaksi lukua käsittelevät kirjoittamista ja scifin taiteellista vastuuta. Kaiken muun ohella.
Kokoelma on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille scifistä ja fantasiasta vakavasti kiinnostuneille. Vielä suuremmin suosittelen kirjaa niille, jotka suhtautuvat scifiin ja fantasiaan halveksuen tai ylimielisesti.