1990-luvun lama iski kipeästi nuoriin. Toimittaja Sanna Kajander-Ruuth lähti kartoittamaan haastattelujen kautta sitä, miten lama vaikutti lapsuuttaan ja nuoruuttaan laman keskellä eläneisiin. Laman lapset rakentuu haastatteluiden päälle ja lisäksi kuvaa laman taustalla ollutta politiikkaa ja siitä seuranneita leikkauksia.
Aihe on kiinnostava, eikä siitä ole Suomessa kirjoitettu vielä ollenkaan tarpeeksi. Varsinkin tämä nuorisonäkökulma on erityisen kiinnostava, itsekin kun olen samaa ikäluokkaa. Omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että vaikka laman koulumaailmaan tuomat leikkaukset ja kaikki 1990-luvun alkupuolen ankeus onkin mieleen jäänyt, perheemme selvisi lamasta taloudellisesti hyvin. Lukeudun siis tässä hyväosaisiin.
Kirjaan on valikoitunut haastateltavaksi ihmisiä, joilla on sittemmin mennyt ihan hyvin. Se on ymmärrettävää. Kymmenkunta ehdokasta kieltäytyi, lähinnä siksi että lama on vielä liian raskasta aikaa muisteltavaksi. Sekin on ymmärrettävää.
Aihe ei mitenkään tyhjene tähän oivalliseen teokseen. Laman lapset on mukavan napakka, sujuvasti kirjoitettu journalistinen tietokirja. Se kuvaa hyvin sitä, miten lamaa edelsi hullu ylikuumeneminen pankkimaailmassa, miten vaarallisiksi osoittautuneiden valuuttalainojen takaukset repivät perheitä hajalle niin ettei vielä vuosikymmeniä myöhemminkään olla puheväleissä. Ennen kaikkea se kuvaa hyvin sitä ihmetystä, jolla lapsi tätä kaikkea tarkastelee.
Yksi haastateltavista on Suvi Vaarla, jonka Westend-romaani toimi kimmokkeena tämän kirjan kirjoittamiselle. Kajander-Ruuth haastatteli Vaarlaa kirjasta Me Naisiin ja lamaa käsitellyt juttu poiki paljon yhteydenottoja ja palautetta. Jos aihepiiri kiinnostaa myös fiktiossa, Westend on ehdottomasti lukemisen arvoinen.