Yritysjohtaja kuolee kelluntatankkiinsa. Toisen johtajan kaasuliedestä alkanut tulipalo polttaa yöllä koko talon. Perhe joutuu leijonien raatelemaksi safarilla. 2040-luvulla tekoälyn ohjaama tekniikka on osallisena monessa kuolemaan johtavassa onnettomuudessa. Kun työnantaja vihjaa jotain arkaluonteista ja hämärää olevan meneillään, Googlen suomalaisten paikallisuutisten toimittaja Aaro vetäytyy Tammilaakson ekoyhteisöön ottamaan asiasta selvää. Onko rauhallisessa, lähes verkkovapaassa luontoretriitissä piilossa vaarallinen hakkeri?
Lakipiste on Piia Leinon kolmas melko läheiseen tulevaisuuteen tähyilevä romaani. Kun Taivas tutki ihmisyyttä virtuaalimaailmassa ja Yliaika puolestaan yhteiskuntaa ja arvokasta elämää, on nyt keskiössä kommunikaatio koneen kanssa. Onko tekoälyn mahdollista kehittyä persoonaksi? Ja jos tekoäly persoona, kuinka sen kanssa eletään? Elämä on läheistä vuorovaikutusta tietokoneiden kanssa. Kuka lopulta päättää ja mikä päätöksiä ohjaa?
Lakipiste on lopulta melko suoraviivainen ja sujuva jännäri. Aaron ympärillä Tammilaaksossa on hyvin monenlaista väkeä, eikä voida sanoa hänen integroituvan helposti epäluuloiseen yhteisöön. Luottamuksen rakentaminen, inhimillisen yhteyden saavuttaminen, on vaikeaa. Aaro ei itsekään ole kovin innokas nuuskimaan liikaa, mutta jotain on tehtävä. Aika käy vähiin, ja ratkaisuhetkien lähestyessä on Aaron omakin nahka vaarassa.
Piia Leinon kirjat tarjoavat aina kiinnostavaa ajattelemisen aihetta. Lähitulevaisuusfiktion maailmanrakennus on jo hänen aiemmissa teoksissaankin ollut vahvaa, ja Lakipisteen tekoälyteema ja ekoyhteisö jatkavat tällä samalla linjalla. Jos kurkistus parinkymmenen vuoden päähän kiehtoo, voi Piia Leinon Lakipistettä ilomielin vinkata.