Laivauutisista minulle tulee mieleen Lasse Hallströmin elokuva, jota en kuitenkaan ole nähnyt. Nyt kun olen kirjan lukenut, en taida katsoakaan – ainakin kuvauksen perusteella se ottaa melko reippaita vapauksia kirjan sisällön suhteen ja on hyvin vaikea kuvitella Kevin Spacey kirjan nuhjuisen päähenkilön Quoylen paikalle.
Quoyle on melkoinen köntys mieheksi. ”Ruho oli kookas, kostea limppu” aloittaa Annie Proulx kuvailun, joka päättyy Quoylen leuan kuvailuun: ”Ja se leukahirviö, karmea hylly joka sojotti kasvojen alaosasta”. Työkseen Quoyle päätyy lehtialalle. Hän rakastuu upeaan naiseen, Petaliin, jonka kanssa menee naimisiin ja saa kaksi ihanaa tytärtä.
Petal kuitenkin kyllästyy Quoyleen – ei suurikaan yllätys, Petalin maine huomioiden – ja jättää Quoylen, kuollakseen myöhemmin auto-onnettomuudessa. Quoyle saa vieraakseen Agnis-tädin. Täti houkuttelee yksinhuoltajaksi jääneen miehen muuttamaan sukunsa kotiseuduille Newfoundlandiin, josta Quoylelle löytyy työpaikka omalaatuisesta paikallislehdestä muun muassa laivauutisten parissa.
Ja siitä varsinainen tarina sitten alkaa. Proulx on mestari luomaan hahmoja ja tilanteita, Newfoundlandin omintakeinen hahmokaarti on melkoisen värikästä väkeä. Olosuhteetkin ovat erikoiset, Quoyle ja Agnis-täti kunnostavat suvun vanhaa surkeassa kunnossa olevaa taloa ja tutustuvat paikallisiin piireihin.
Kaikkiaan Laivauutisia on varsin herkullinen kirja. Siinä on erikoista paikallisväriä, kieroa huumoria ja ripaus romantiikkaakin. Paikoin kirja tuntui vähän raskaalta lukea, mutta lopulta se ilahdutti sen verran paljon, että jatkan ehdottomasti Proulxin tuotantoon tutustumista – seuraavaksi sitten vaikkapa Wyoming-novellien pariin.