Stephen King: Laitos

Kauhun mestari Stephen King tuntuu kirjoittavan yötä päivää. Laitos on hänen seitsemäs teoksensa viimeiseen viiteen vuoteen. Tämä on huikea julkaisutahti henkilölle, joka on viimeiset kymmenen vuotta pohtinut kirjoittamisen lopettamista. Laitos voitti vuonna 2019 vuoden kauhukirja -äänestyksen Goodreads-kirjallisuussivustolla.

Siinä missä useimmiten Kingin tarinan pääosissa ovat yliluonnolliset hirviöt, Laitoksessa suurin pelon aiheuttaja on ihmisluonto. Laitoksen päähenkilönä toimii Luke Ellis, lapsinero, joka on kahdentoista vuoden iästään huolimatta matkalla jo yliopistoon. Hänellä on uskomaton kyky omaksua tietoa, mutta sitäkin erikoisempi on hänen kykynsä vaikuttaa ympäristöönsä ajatusten voimalla. Hänen kykynsä vetävät puoleensa vääränlaista huomiota ja hänet kidnapataan.

Luken uusi koti on laitos, jossa on muitakin samanikäisiä lapsia. Lapsilla on omia erikoisia kykyjään ja heille tehdään epäinhimillisiä kokeita heidän kykyjensä kartoittamiseksi. Laitos on jaettu kahteen osioon, joista toiseen joutuvista ei koskaan kuulla.

Samaan aikaan entinen poliisi Tim Jamieson on elämässään vailla suuntaa. Sattumalta hän päätyy yövartijaksi pieneen DuPrayn kaupunkiin. Hänen tehtävänsä on kierrellä kaupungissa pitämässä huolta, että kaikki on kunnossa. Tai ainakin siihen asti, kunnes hän joutuu sekaantumaan elämänsä mullistavaan ongelmaan.

Jokaisella paljon julkaisevalla kirjailijalla alkaa näkyä kaavoja siitä, miten hän kirjansa rakentaa. King ei eroa siinä muista, mutta hänen kirjoitustyylissään on enemmän kyse kerrontatavoista kuin juonen rakenteista. Laitos on tulvillaan Kingille ominaisia yksityiskohtia, ja vaikka kyseessä ei ole samankaltainen kauhukirja kuin hänen muut kirjansa, on kauhu vahvasti läsnä tässäkin.

Vaikka kirjaa pidinkin hyvänä, se ei samaan aikaan ollut suunnattu minulle. Ahdistavat testit lapsille, väkivalta ja hidas kerronta oli yhdistelmä, jota pidin epämiellyttävänä. Siksi sitä ei voi suositella aivan varauksetta.