Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olette täällä oman turvallisuutenne takia. – – Olette täällä, koska teidän on turvallisempaa olla täällä kuin missään muualla. Se on turvallisinta myös muille.
On löydetty virus. On todettu sen potentiaalinen kantaja- ja levittäjäjoukko. Valtion toimesta on perustettu laitos, eristetty se, piilotettu. On kiinniotettu viruksen valloittamat paheelliset ihmiset, suljettu heidät laitokseen yhteiskunnan ulkopuolelle – jälkiä jättämättä, väkivalloin. On toimittu oikein, turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta katsottuna ainoalla mahdollisella tavalla. On tehty suuria tekoja, saavutettu sankarillisia lääketieteellisiä päämääriä. Vai onko?
Simon Lelicin romaani kuvaa yhtä aikamme mahdollisista mustista joutsenista, tappavaa ja tarttuvaa virusta, jolle ei ole hoitokeinoa. Se kuvaa tilannetta, jossa ihminen taistelee luontoa ja toisaalta luontoaan vastaan ja jossa yksilöt pitkälti tahtomattaan ajautuvat yhteiskunnan luomiin muotteihin, lokeroituvat asemansa tai elämäntapojensa mukaisesti. Mielestäni teos onkin selkeä kannanotto nykypäivän isoveli valvoo -mentaliteettia vastaan. Siinä yksilö jää armotta jalkoihin, asemastaan huolimatta. Yksi kaikkien puolesta, viatonkin.
Romaani on alusta loppuun sangen piinallista luettavaa. Sen yllä riippuu huntu, jossa uskottavuus ja epäuskottavuus kietoutuvat tiukasti yhteen luoden teoksen ympärille pelottavan todentuntuisen illuusion. Tämä voisi olla todellisuutta, tämä voisi todella tapahtua.
Jotta teosta olisi vieläkin helpompi suositella ja jotta se koskettaisi vieläkin suurempaa yleisöä mainittakoon, että kirjailija on onnistuneesti punonut sen juoneen myös muutaman ihmissuhde-elementin; kariutuneen rakkauden, laiminlyödyn isyyden, vienon vanhan suolan janon. Siis suosittelen – monella tapaa.
