Tämä oli jokseenkin toisentyyppinen kirja kuin odotin. En tiennyt Trevor Noahista mitään etukäteen, en ole koskaan katsonut The Daily Show’ta. Niinpä tuli yllätyksenä, miten hauskalla tavalla Laiton lapsi on kirjoitettu. Noah kertoo todella värikkäästä lapsuudestaan ja nuoruudestaan Etelä-Afrikassa ja valottaa siinä sivussa apartheidin älyttömyyttä viiltävällä tavalla.
Noah on tosiaan rikollinen tapaus jo syntyessään: valkoisen isän ja mustan naisen lapsi on Etelä-Afrikassa yksinkertaisesti laiton juttu. Asettuminen tiukkaan määriteltyihin raameihin ei myöskään ole helppoa: Noah on liian tumma valkoiseksi, liian vaalea mustaksi, eikä kulttuurisesti sovi värillisten kategoriaan, johon taustansa puolesta muuten kuuluisi.
Noah itse identifioituu mustaksi, koska kokee kuuluvansa eniten siihen porukkaan, hän muun muassa puhuu useita afrikkalaisia kieliä, mikä on pääasiassa afrikaansia puhuvien värillisten näkökulmasta epäilyttävää. Identiteettikysymysten mutkikkuus käy hyvin ilmi ja se, miten apartheidin yksi olennainen osa oli nimenomaan luoda ristiriitoja mustien ja värillisten kesken ja välille.
Lukija tietysti tietää, että Noahin käy lopulta hyvin, vaikka hän suhaa rikollisissa piireissä, joutuu vaikeuksiin väkivaltaisen isäpuolensa kanssa ja on muutenkin varsin vauhdikas kiitämään hankaluuksiin energisen luonteensa vuoksi. Jutut ovat hauskoja, hurjia ja siinä määrin levottomia, että vaikea näitä kaikkia on ihan todestakaan ottaa – mutta toisaalta, Etelä-Afrikka vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta paikalta, jossa tosiaan voi sattua ja tapahtua.
Laiton lapsi on hauska ja värikäs kirja, joka käsittelee vaikeitakin aiheita hyvin viihdyttävällä otteella. Samalla saa sitten aimo annoksen sivistystä siitä, mitä apartheid, köyhyys ja sorto käytännön tasolla tarkoittivat.
Paula on arvioinut alkuteoksen Born a Crime vuonna 2018.