Lasse Mårtensonin muistelmat ovat yhtä monipolviset kuin miehen elämä ja työtkin. Hän ei elämäkerrassaan muistele päiviä, eikä niinkään henkilökohtaisuuksia kuin yleisluontoisia pilkahduksia värikkään elämänsä varrella.
Tutuksi tulevat tietysti musiikki; säveltäminen ja esittäminen, mutta myös tuottajana ja ohjaajana toimiminen sekä lukuisat hänen tapaamansa erityiset ihmiset elämän varrella – niin kuuluisammat maailmanluokan tähdet kuin yhtä hyvin ulkosaariston persoonalliset ukot ja eukot. Tarinat ja kokemukset seuraavat toistaan yhtä soljuvasti ja päkistelemättä kuin hyvät jazz-jamit ainakin. Kun miehellä on mistä kertoa, ei tyhjänpäiväisyyksille jää tilaa. Läsnä on mielessä se aina olennaisin, mitä se kulloinkin onkaan ollut. Julki tulee myös miehen salattuja kykyjä muun muassa taidokkaat piirrokset ja maalaukset sekä harrastuksista se rakkain eli purjehtiminen ja sen ohessa kalastus.
Muistelmiksi ja elämäkerraksi kirja taipuu toki vuosien määrässä, mutta muuten miehen ajattelu pysyy tuoreena ja elinvoimaisena. Raikas, mukava tuulahdus monikulttuurisuutta arvostavan miehen mielestä, joka päätti aikanaan elää rakastamilleen asioille ja on pystynyt toteuttamaan unelmiaan kauaskantoisesti.
Laiskotellen perustuu Mårtensonin aiemmin ruotsiksi kirjoittamaan kirjaan Vågspel : Såsom jag minns (2011, Vrakblundarförlaget). Kirjan lopussa on kattava diskografia sekä selvitys myös muista mainitsemisen arvoisista töistä, joista hänet taatusti tullaan muistamaan.