Teoksen keskushenkilö on marokkolainen Azel, oikeustieteilijäksi valmistunut, työtön nuori mies. Muiden varattomien maanmiestensä tavoin hän haaveilee lähdöstä Espanjaan. Aikansa Kenza-sisarensa siivellä elettyään Azel päättää käyttää tilaisuuden, jonka rikas pojista pitävä espanjalainen galleristi Miguel hänelle tarjoaa.
Jellounin teksti on sanoisinko maskuliinista, mutta hänen juopot, hasista polttavat, viisumeja väärentävät tahi edes miesprostituutiota harjoittavat henkilönsä eivät ole mustavalkoisia. Vallankäytön ja nöyryytyksen takana on Jellounilla ihminen ja hänen olosuhteensa. Kirja antaa eläytyvän näkemyksen siirtolaisuuden ja rasismin taustoihin ja fundamentalismin juuriin.
Hienosti Jelloun kirjoittaa, ja mitä rankemmaksi tarina käy, sitä kauniimmaksi käy teksti. Viimeinen luku nostatti ihokarvat ja kyyneleet.