Lähtisiks föli? O muute semmone kirja, jota ei henno jättää, mut ei kyl raaskis iha yhelt istumalt lukiakkaa. Nii o herkulliin, et haluis sillai nauttii pikkase kerrallaa, vaik teelusikallise tunnis, no joo, ehkä pikkuse enemmä.
Pienii, herttasen hauskoi tarinoi perätyste ja aiheit piisaa, jokaselle jotaa. Joka jutust voi repii ittellensä omat mietteet. Heli kertoo, mitä hää tietää millo mistäkii, aika useiin jostaa paikast ja jollekkii voi napsahtaa nii hienost, et se oma kotokyläkii kerrotaa. Lisäks kaikest siit, ku ollaa reissun pääl, pakkaamisest, autol ajelust, runokiertueist, niil tavatuist ihmisist. Heli o melkoin lyyli, sil o iha huikee tyyli.
Ku tätä kirjaa makustelee, alkaa tehä itekkii miel kirjottaa jos vaik mitä kaikkii kivoi juttui, sill kylhää niit alkaa väkisinkii tulla mielee, ku sillai niit tuuaa esii. Ku lukee, mist ruuast Heli tykkää, nii vois samaa hengenvetoo haastaa omat mielitiettynsä. Sitäköhää se Heli täl tarkottaa Lähtisks föli? Ku messis ollaa jo.
Tää kirja se on miulla nii fölis, et mie palaan siihe viel monasti, ku nii ol hersyvii juttui. Nii monast miua nauratti iha tikahtuaksee ja miks, nii siks, että iha tavallisist asioist, kute vaik hiuksist, vaatteist, unist, kotoo asumisest…
Nii ja ku saa lukia siit, kui runokeikka värkätää, mite siihe tehä valmistelui ja kui rakennetaa lavajutut ja entäs sit se yleisö, se vast hauska onkii. Eikä siin viel kaikki, ku iha nupiks saa tietää jotaa Odelmast ja Ruskiasilmäsest…
Murteel o kirjotettu! Jos ei ymmärrä, kantsii koklata lukee äänee – kyl ymmärtää! Nii ja paljo kuulijoi, nii kaik muutkii ymmärtää, yht’aikaa!