Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anneli Kanto löysi isoisänsä Tampereen Vapriikin Tampere 1918 -näyttelystä kuvasta, jossa on Ilmajoen suojeluskuntalaisia kirkon portailla Tampereen valtauksen jälkeen.
Kuva jäi mietityttämään, eikä tutkimustyökään auttanut: Kanto ei tiedä, mitä isoisälle sotaretkellään kävi. Kirjailijan oli siis syytä tehdä työtään, eli kuvitella. Lahtarit kertoo ilmajokelaisten suojeluskuntalaisten sisällissodasta.
Sota on sekavaa ja moniäänistä. Kanto ei kerro sotaretkeä yhdestä näkökulmasta, vaan vaihtaa kertojaa jatkuvasti. Osa kertojista erottuu päähenkilöinä, joihin palataan kerta toisensa jälkeen, osa poikkeaa romaanissa kerran esittelemässä oman näkökulmansa johonkin asiaan. Ratkaisu on toimiva ja tuo mieleen yhden sotakirjallisuuden suurista klassikoista, William Marchin Komppania K:n.
Pidemmälti seurataan kirjan alussa Ruotsiin hiihtävää ylioppilas Elias Ylivallia, josta tulee suojeluskuntalaisia komentava jääkäri. Ilmajoelta lähikuvaan pääsee pari suojeluskuntalaista ja kansanopistolainen Helena Malmberg, joka lähtee muonittajaksi. Ambulanssilääkäri tuo oman näkökulmansa, samoin tamperelainen ylioppilas ja sittemmin konekiväärimies Nils Friis.
Väliin Kanto poimii historiallista, dokumentaarista aineistoa: Mannerheimin käskyjä, senaattorien julistuksia, lentolehtisiä, kirjeitä ja muistelmia. Itse romaani on päähenkilöidensä osalta fiktiota, vaikka monilla henkilöillä todellisia esikuvia onkin.
Tapahtumia ei kaunistella. Sodasta piirtyy erittäin ruma kuva. Suojeluskuntalaiset kauhistelevat punaisten terrorista kuulemiaan juttuja ja joutuvat kohtaamaan kauhuja, mutta syyllistyvät myös itse hirvittäviin tekoihin. Valkoiset ovat kyllä voittajan puolella, mutta ei tällaisen sodan voittaminenkaan aina hyvältä tunnu. Sodasta palaava ei ole entisellään, oli voittaja tai häviäjä.
Sisällissodasta on kirjoitettu paljon, mutta Lahtarit puolustaa paikkaansa. Se on vakuuttava kuvaus raa’asta ja kaoottisesta sodasta valkoisten näkökulmasta. Se ei kerro syitä, miksi sotaan jouduttiin, mutta avaa yhden ihmisryhmän motivaatioita ja näkemyksiä.
Lahtarit on hieno teos, joka aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kyllä lukea. Lahtarien seuraksi sopii oivallisesti Kannon Veriruusut, joka kertoo punaisten naiskaartilaisen näkökulman.
