Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pirkko Turpeinen-Saari on psykiatri, joka on toiminut muun muassa Euroopan neuvoston kidutusta tutkivan komitean psykiatrian asiantuntijana. Hän on kirjoittanut useita julkaisuja huumeista ja muista riippuvuusongelmista. Tässä uusimmassa kirjassaan Turpeinen-Saari päätti ryhtyä tutkimaan sekä Suomen että Ratko Mladićin osalta myös Euroopan historian kipupisteitä.
On kiinnostavaa huomata, että vaikka kirjassa esitetyt Suomen historian tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi melkein sadan vuoden takaisia, ne herättävät aina vain sellaisia muurahaispesän sohimisen kaltaisia tunteita, eikä 1990-luvulla käytyyn Bosnian sotaankaan ole helppo suhtautua neutraalisti. Turpeinen-Saari ei ole yrittänytkään olla neutraali tai kätkeä sympatioitaan tai antipatioitaan.
En nyt kuitenkaan itse aio ruveta erittelemään tässä omia sympatioitani, se ei luultavasti ketään kiinnostakaan, mutta kovin mustavalkoinen Turpeinen-Saari tuomioissaan on. Hän näkee etenkin kansalaissodan aikaisen punakaartin sotapäällikön Kullervo Mannerin hellänä ja herkkänä sankarina, ja Mladićistakin kerrotaan, että tämä kenraali kohteli vihollisiaan erityisen ”humaanisti ja oikeudenmukaisesti”. Kuten arvata sitten saattaakin, ei kirjailija näe Mannerheimissa mitään hyvää – kun on lukenut kirjasta ne satakunta sivua, joissa Turpeinen-Saari löylyttää marsalkkaa, on melkein mahdoton uskoa, että samainen Mannerheim valittiin takavuosina suurimmaksi suomalaiseksi, mikäli oikein muistan.
Jäin kovasti kaipaamaan tältä kirjalta kirjailijan psykiatrisen kompetenssin käyttöä; muutaman kerran tekstissä kyllä puhuttiin Mannerheimin narsismista, mutta muista kohdehenkilöistä ei sellaistakaan luonnehdintaa saatu. Nyt Turpeinen-Saari luottaa vähän liiaksi avuihinsa historiankirjoittajana, johon hänellä ei tiettävästi kuitenkaan ole koulutusta. Mutta sellaiselle, joka on kiinnostunut poleemisesta ja provosoivasta tekstistä, tämä teos on omiaan.
