Ristiriitaisin tunnelmin tässä, kuten pitkin lukumatkaa, lopettelen kirjan ja mietin yhteenvetämistä. Ehkä pettyneenä kirjan nykyaikaisuuteen (lentokenttää, seminaaria, tietokonetta ja niin edelleen), odotukset kun olivat syvemmän filosofian puolella. Sen verran monenlaista viisasta ukkoa on Kreikka tarjonnut.
Jotain epiktetosmaista odottelin. Nyt kuitenkin käsissä välillä kuin amerikkalaista pintaliitoa: hymyile, niin menestyt. Kirjoittajakin on menestyvä liikemies. Inhimillinen toki. Eronnut, tietenkin. Kun menestyy voi vaihtaa nuorempaan. Stefanos Xenakiksesta en tosin tiedä, onko jo löytynyt uusi.
Tuo kappale omasta pahansuopuudestani kumpuavaa kadetta.
Sitten itse asiaan ja Stefanoksen oppeihin elämästä, siitä kirjan alaotsikosta: Miten nauttia elämästä ja nähdä kauneutta kaikkialla. 99 lyhyttä päivitysjuttua elämänkulusta, arjen ihmeellisyydestä, itsestäänselvyyksien nauttimiskyvystä.
”Heräsin aikaisin. Makasin lämpimässä sängyssä puhtaissa lakanoissa. Nousin ylös, ja jalkani pitivät minua pystyssä. Ne tottelivat jokaista käskyäni. Jalkani veivät minut kylpyhuoneeseen. Avasin hanan ja nautin puhtaana ryöppyävästä vedestä.”
Rakasta, ensin itseäsi; Jaa; Muuta mielesi; Saamme takaisin antaessamme; Jatka oppimista; yms. Tuntuuko tutulta? Näitä oppaita on kirjoitettu, jaettu ja luettu. Miksi ne eivät kuitenkaan uppoa, kypsytä? – Kunhan eivät jäisi, kaikesta huolimatta, pinnallisiksi, hötöksi …
Kyllä tämä kirja ajatuksia poikii, eli on tehnyt tehtävänsä. Semmoinenkin luennan myötä vahvistunut kumma ajatus jää mieleen roikkumaan kuin: kunhan ei kasvattaisi lisää narsisteja.
Yksi vahva pointti, minkä takia kirjaa suosittelen, kuuluu Stefanoksen suusta:
”Lue päivittäin ja kehity. Sivuuta mieluummin ateria kuin lukutuokio. Se on happea sielulle, ja sen avulla tykkisi alkavat sädehtiä.”
Muuten – kirjan nimi Lahja selittyy näin: ”jokainen ongelma on lahja.”