Illasta oli tulossa hyvin sekava ja mielenkiintoinen.
Kalliolainen perinnekapakka Pub Sirdie avaa ovensa uudelleen, ja paikalla ovat tietenkin Filosofisen etsivätoimiston psykedeelistä empirismiä harjoittavat dekkarit Kimi Kataja ja Benny Serlin. Kaikki menee jo heti illan aluksi pieleen, ja Kimi herää koomasta sairaalassa viisi päivää myöhemmin. Hän oli kuitenkin onnekkaampi kuin ne seitsemän, jotka saivat surmansa terrori-iskussa. Kimi ja Benny tapasivat juuri ennen Sirdieen menoa Kimin vanhat lapsuusystävät vuosien tauon jälkeen. Miten nämä entiset lähiökundit liittyvät tapaukseen? Rikoksen ratkaisemiseksi Filosofisen etsivätoimiston on matkattava kauas, lähes Vantaalle saakka, Tapulikaupungin lähiöön.
Janne Toivoniemen toinen dekkari Lähiörotat on itsenäinen jatko-osa riemukkaan hienolle Sateenkaarimurhille, jossa näihin erilaisista tajunnanlaajentajista tieteellisen kiinnostuneihin salapoliisisankareihin ensi kerran tutustuimme. Sama sekoilu jatkuu edelleen: tämä dekkari on tosiaan jotain ihan muuta. Kuinka paljon taaskaan on kyse siitä, että Kimi ja Benny ajautuvat tapahtumien keskipisteeseen, ja kuinka paljon he sinne vasiten hakeutuvat, se on makuasia, mutta pääasia on, että vauhtia riittää.
Lähiörotat on hauska teos. Janne Toivoniemi loistaa eritoten dialogin kirjoittajana. Kimin ja Bennyn eripariset luonteet toimivat herkullisena lähtökohtana omalaatuisen ystäväkaksikon kuvauksessa. Muut kirjan hahmot jäävät ohuemmiksi, karikatyyrimäisiksi. Päihteidenkäyttökuvaukset ovat railakkaita ja hommat lähtevät useammin kuin kerran ihan lapasesta. Itse asiassa kirjassa kyllä touhutaan sen verran paljon huumeiden kanssa, että tästä voisi olla ihan sisältövaroituskin paikallaan.
Sulavasti etenevässä kirjassa on huumorin lisäksi myös filosofista sisältöä – tai tiettyä parodiaa filosofoinnista. Aina ei ole ihan selvää, koska Toivoniemi on tosissaan ja koska hän vain jallittaa lukijaa. Kaikkiaan Lähiörotat nousee yhdeksi aivan parhaista tänä vuonna lukemistani rikosromaaneista. Iso suositus!