Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Susanna Alakoski on ruotsinsuomalainen kirjailija, joka tuli tunnetuksi Ystadin suomalaissiirtolaisten elämää kuvaavalla kirjallaan Sikalat (Svinalängorna) vuonna 2006; kirjan perusteella on tehty Sovinto-niminen ruotsalaiselokuva (2010). Alakosken Ystad poikkeaa kovasti siitä leppoisasta pikkukaupungista, jonka olemme tottuneet näkemään Wallander-elokuvissa. Se on luokkayhteiskunta, jossa kieli- ja ammattitaidottomilla suomalaisilla ei ollut paljon arvoa: he olivat paenneet työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja kohtasivat uudessa kotimaassaan työtä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Vieläkin karumman kuvan heidän todellisuudestaan antoi sitten Alakosken edellinen kirja, Köyhän lokakuu (2013), joka oli päiväkirjamuotoinen tilitys perheen sairaudesta, köyhyydestä ja päihteiden käytöstä.
Lähimmäisen huhtikuu on myös päiväkirja. Se keskittyy puhumaan alkoholismista ja huumeidenkäytöstä omaisten ja muiden läheisten näkökulmasta. Alakosken molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja ja veljestä tuli narkomaani, joka tosin pitkän tien kuljettuaan pääsi kuiville. Alkoholistiksi tai narkomaaniksi ei synnytä, niiksi tullaan, mutta läheiseksi synnytään, kirjoittaa Alakoski. Läheiset, etenkin lapset, joutuvat oppimaan nokkeliksi, näppäriksi, itse itseään auttaviksi. ”Jos perustaisin yrityksen, palkkaisin työntekijöiksi vain alkoholistien lapsia. He ovat niin aikaansaavia, luotettavia ja työteliäitä.”
Lähimmäisen huhtikuu on mitä suuremmassa määrin yhden asian kirja: 400 sivua petiitillä painettua tekstiä alkoholista, huumeista, niiden käyttäjistä ja heidän omaisistaan. Alakoski kärjistää ja polemisoi, mutta sitä oikeutta häneltä on mahdoton kieltää, niin hyvin hän tuntuu tietävän, mistä kirjoittaa. Jos kirjan kysymykset eivät kosketa lukijaa, voi teksti tuntua itseään toistavalta ja jankuttavalta, mutta uskoisin, että samoja asioita kokenut löytää siitä paljon lohtua, rohkaisua ja myötätuntoa. Kaunokirjallisista arvoista on vähän vaikea puhua näin omakohtaisen kirjan kohdalla, koska asia on niin karu, niin paljas ja tuskallinen.
Yhden asian kirja siis, mutta asia on mitä tärkein.
