Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hurjan kiehtova kirja. Luin melkein yhdellä istumalla – pieni kirjahan tämä on – ja kun en ihan ehtinyt illalla lukea loppuun, luin aamulla ensimmäisenä loput kirjasta. Lähikaupan nainen oli herkullinen kirja ja ylitti tai oikeastaan kiersi odotukseni.
Kirja kertoo Keikosta, 36-vuotiaasta naisesta, joka ei ole koskaan osannut olla normaali. Keiko ei yksinkertaisesti tiedä, mitä normaali elämä tarkoittaa ja miten ollaan kuten muut. Kun lapsena muut lapset surevat kovasti kuollutta pikkulintua, Keiko ilahtuu: isähän pitää yakitorista, joten tästä saadaan isälle herkkupala. Miksi surra kuollutta lintua, kun sen voi paistaa ja syödä?
Kasvatus ja ympäristön paine tekee lopulta Keikolle selväksi, ettei hän yksinkertaisesti osaa olla tavallinen, joten hän tukahduttaa erilaisuutensa ja pysyttelee hiljaa. 18-vuotiaana Keiko kokee eräänlaisen uudelleensyntymän: hän päätyy töihin pieneen lähikauppaan, jossa hän on vihdoin kotonaan. Lähikaupan myyjälle on selkeät säännöt toimia, selkeät käytösmallit ja iskulauseet, joita toistelemalla pystyy toimimaan moitteettomasti.
Ikävä kyllä siinä vaiheessa kun on 36-vuotias ja työskennellyt 18 vuotta osa-aikatöissä lähikaupassa, opiskelijalle sopivissa hommissa, ympäröivä yhteiskunta alkaa karsastaa tällaista normeista poikkeamista.
Lähikaupan nainen tekee tarkkoja havaintoja yhteiskunnan normeista ja siitä, miten ihmisten välinen vuorovaikutus meitä muokkaa, kuinka omaksumme vaivihkaa malleja meitä ympäröiviltä ihmisiltä: puhumme, käyttäydymme ja pukeudumme kuin ympärillämme olevat ihmiset, koska haluamme sopeutua. Kirja kuvaa myös yhteiskunnan luomia paineita olla normaali. Tämä varmasti korostuu Japanin kaltaisessa yhteiskunnassa, mutta on totta Suomessakin. Monessa mielessä paineet kohdistuvat erityisesti naisiin, mutta kuten kirja osoittaa, myös miehet kokevat osansa paineista. Mieskään ei voi vain olla niinkuin haluaa.
Keiko on helppo sijoittaa autismin kirjolle. Hahmona hän on äärimmäisen sympaattinen. Kirja on yhtä aikaa hauska ja surullinen: Keikon puolesta toivoisi, että hänen annettaisiin olla rauhassa oma itsensä. Samalla Keikon viisto näkökulma maailmaan on hauska ja Sayaka Muratan lakonisen hauska tyyli suorastaan naurattaa. Raisa Porrasmaan suomennos on sujuva. Oivallinen kirja. Toivottavasti Muratalta suomennettaisiin muitakin teoksia.
