Läheinen on poissa. Suruun ei ole toimivaa lääkettä. Lääkärit tosin tarjoavat niitä, mutta jos jokin olisi valittava, niin sanat suruun olisivat parempia. Sanat tosin ovat silloin hukassa yhdeltä sun toiselta tai niitä tulee, miten sattuu. Silti, nämä sanat ovat parempia kuin ne lääkärin tarjoamat.
Marjaana Kanervan ja Ritva Kostamon kirja on selkokielellä kirjoitettu. Ihan hyvä, sillä tuskallisessa surun sumussa ei mitään meinaa ymmärtääkään. Niin ja vaikka pahimman surun keskellä ei kykenisikään lukemaan yhtään mitään, voi tämän kirjan lukea myöhemminkin tai ennemmin, ihan miten vaan.
Siinä mielessä tämä kirja on lohduttava, että siinä käydään läpi surun eri tunnetilat ja vaiheet, annetaan niille lupa. Kaikki mitä suruun kuuluu, mitä surussa kokee, on normaalia. Ihmisen kuuluukin tuntea niin ja vaikka se voi tuntua vieraalta ja pahalta, se vain kuuluu siihen kuvioon.
Muutama Raamatun lause on mukana, mutta ihan vain mausteena.