Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jana Kippo saapuu kotitilalleen Pohjois-Ruotsiin vuosien jälkeen. Dramaattisen ja traumaattisen lapsuuden elänyt Jana palaa juurilleen, mutta miksi? Kaksosveli kaipaa välitöntä tukea, mutta ei Janakaan ole tasapainossa. Hauras ruumis pysyy vain vaivoin kasassa, ja henkinen puoli on lukossa, luhistumispisteessä. Jana yrittää palata osaksi kyläyhteisöä, aloittaa työtkin, mutta kun kaikki on sirpaleina, on alku raskas ja vaivalloinen.
Karin Smirnoff kuljettaa lukijan mukanaan Pohjois-Ruotsiin, jonnekin Luulajan ja Piitimen seuduille. Lähdin veljen luo on ensimmäinen osa kotimaassaan menestynyttä romaanitrilogiaa. Siinä tutustutaan Janan ja hänen veljensä Brorin lisäksi naapuritilan Johniin sekä moniin muihin kyläläisiin. Kaikki tuntuu pyörivän joitakin aikoja aiemmin menehtyneen Marian, Johnin entisen puolison, ympärillä. Miksi Maria kuoli, ja kenen syytä se oli? Kun yhteisön suuret ja surulliset salaisuudet alkavat vähän kerrallaan aueta, eikä useimmissa asioissa ole kuin sana sanaa vastaan – eivätkä todistajatkaan järin luotettavia ole – on vaikea pysyä selvillä, mitä oikeasti on tapahtunut, ja mitä totuus ylipäätään tarkoittaa.
Lähdin veljen luo on vähän hankala tapaus. Karin Smirnoffin kirjoitustyyli, jossa välimerkkejä käytetään sangen säästeliäästi ja henkilönimet kirjoitetaan yhteen, vaatii hieman totuttelua. Kuitenkin tarina alkaa vähitellen vetää mukaansa. Janan ja Brorin lapsuuden muistelut äityvät inhottavan väkivaltaisiksi, ja muutenkin jokin paha tai häiritsevä on alati läsnä. Sekä kirjan miljöö että henkilösuhteet tuovat mieleen Nina Wähän Perinnön, joka minun mielestäni vie näistä kahdesta selvän voiton parempana romaanina, mutta trilogian avauksena Lähdin veljen luo on kyllä sellainen, että jatko-osat tulevat kyllä melko varmasti luetuiksi, kunhan suomeksi ilmestyvät. Suosittelen.
