Kyyhkysten lähtö kertoo Kocsisin perheestä, etenkin perheen tyttärestä Ildikósta. Perhe on kotoisin Jugoslaviasta ja kuuluu Vojvodinan unkarilaisvähemmistöön. Perhe on kuitenkin muuttanut Sveitsiin ja kirjan nykypäivään sijoittuvassa osassa saanut juuri itselleen kahvilan hoidettavaksi.
Kirjan takaumissa vieraillaan kotiseuduilla. Hääjuhlissa käydään vuonna 1980, kolme kuukautta Titon kuoleman jälkeen. Myöhemminkin poiketaan, ja silloin isoäiti, mamika, kertoo jo varttuneille tytöille enemmän perheen taustasta ja lukijallekin selviää, miksi perheen isä Miklós suhtautuu niin kiivaasti Jugoslaviaa hallitseviin kommunisteihin ja miksi hän halusi niin palavasti muuttaa ulkomaille.
Sveitsissä pohditaan, millaista on olla pakolainen ja maahanmuuttaja. Työntekijä on arvossaan, mutta kaikki eivät balkanilaisia hyväksy. Selän takana puhutaan pahaa ja kahvilan miestenvessaan jätetään haisevia vastalauseita Sveitsin maahanmuuttopolitiikalle. Ongelmat ovat tuttuja tämän päivän Suomesta.
Oman varjonsa perheen päälle heittää 1990-luvulla puhkeava Jugoslavian sota. Yhteys Vojvodinaan on katketa, sukulaisten kohtalo huolestuttaa ja stressaa.
Nappasin tämän luettavaksi kuitatakseni maahaasteesta Serbian, mutta jälleen sai ilahtua mielenkiintoisesta ja uudenlaisesta näkökulmasta maailman menoon. Melinda Nadj Abonjilla on oma tyylinsä, hän kirjoittaa hengästyttävän pitkiä kappaleen mittaisia lauseita, joissa kertojakin pyrkii etäännyttämään tekstiä itsestään. Tyylikäs kirja, kaikin puolin.