Tutkiva toimittaja Valentin Gendrot soluttautuu poliisiksi ja näkee, miten viranomaiset kohtelevat kansalaisiaan. Kyttä kertoo rasismista, ryhmäkurista ja terrori-iskujen sekä maahanmuuttaja-aallon jälkeisestä Ranskasta.
Valentin Gendrot suorittaa täydennyspoliisin kolme kuukautta kestävän koulutuksen. Jo koulutusaikana kurssitoverit herättävät huolta: yksi tulevista poliiseista on entinen uusnatsi ja toinen nuorisorikollinen. Koulutusajan jälkeen heidät samoin kuin Gendrot katsotaan päteviksi valvomaan lakia ja kantamaan asetta.
Gendrot näkee soluttautumisensa alusta alkaen poliisien rasismia, seksismiä ja äärimmäistä kyynisyyttä. Siirtyessään partioimaan kadulle hän joutuu lisäksi todistamaan kollegoidensa väkivaltaisuutta. Vähitellen hänkin kyynistyy ja muuttuu välinpitämättömäksi. Alkoholistien, narkomaanien ja paperittomien maahanmuuttajien hätyyttäminen turhauttaa. ”Kollegojeni mielestä tämäntyyppiset toimenpiteet ovat epäkiitollisia. Minäkin alan pitää niitä rasittavina, täysin mielenkiinnottomina, tehtävinä, jotka kuuluvat jonkin sortin ’siivouspartiolle’.” Työn raskautta alleviivaa ranskalaispoliisien tekemät lukuisat itsemurhat. Maata kohdanneiden terrori-iskujen henkistä vaikutusta poliiseihin ei kirjassa korosteta, mutta tuskinpa se on vähäinen.
Kyttä on enimmäkseen sujuvasti etenevä kirja. Sen suomennos on kuitenkin eriskummallinen yhdistelmä kirjakieltä ja jonkinlaista slangia. Ranskankielinen alkuteos on todennäköisesti ollut samankaltainen, mutta vaihtuva tyyli syö kirjan tehoa.
Kyttä kertoo ennen kaikkea paitsi poliiseista myös kaikista muista työyhteisöistä. Se paljastaa ryhmädynamiikan negatiivisimman vaikutuksen: uskollisuuden kollegoille, jotka rikkovat lakia ja moraalia. Valentin Gendrot suojelee pahoinpitelyyn syyllistynyttä työtoveriaan, ja syy sille on yleismaailmallinen. ”Siksi että käytettävissä olevalla porukalla on pärjättävä.”