Kautta aikojen on tapahtunut murhia ja tappoja, jotka ovat jääneet elämään monien syiden takia. Niihin palataan aina uudestaan milloin missäkin yhteydessä.
Kytäjän kartanolla on vaiheikas historia ja siitä kertomalla Niko Jutila aloittaa tämän varsin mielenkiintoisen kirjan. Kartano perustettiin vuonna 1634 ja se on ollut Pohjoismaiden suurin yksityinen tila. Jos on ollut siellä loistoa ja glamouria, niin aika lailla myös epäonnea. Kartano on monissa piireissä herättänyt kiinnostusta senkin takia, miten paljon siellä on tapahtunut ikäviä asioita.
Vuonna 1972 silloinen kartanon isäntä, Kai Vähäkallio, sai sellaisen ”kuningasajatuksen”, että meni maillaan olevan niemen kärkeen ja tappoi kolme nuorta poikaa telttaan. Näistä pojista kerrotaan myös paljon, millaisia olivat ja mitä olivat tehneet. Jos eivät pojat ihan pyhäkoulupoikia olleetkaan, niin olihan surmatyö aivan järkyttävä.
Kartanon isäntä lopulta tunnusti tekonsa. Vähäkallion taustasta kerrotaan myös paljon, että jos ei nyt puolustella, niin kyllä sieltä syitä löytyy, ettei ihminen kasva ihan henkisesti vakaaksi.
Kytäjän kartanon kolmoissurma on kirjoitettu asiantuntevasti, historiaa ja faktoja esiin tuoden, mutta silti selkeän luettavasti. Hyvin tulee julki se, miten tapausta käsiteltiin, ja lukuisat taustat ihmisistä ja asioista antavat paljon koko tapahtumalle.
Kirjassa on kuvaliite, jossa on kuvia arkistoista. On kuvia Kai Vähäkalliosta ja rikospaikasta, oikeudenkäynnistä ja Kytäjän kartanosta, joka purettiin keväällä 2023. Paikalle on kaavailtu kaikkea uutta, mutta mahtaako onni kääntyä?