Kynämies on novellikokoelma koostuu kuudesta lyhyemmästä novellista ja yhdestä pienoisromaanista. Suomennos on saanut nimensä ensimmäiseltä novellilta, alkuperäisen kokoelman nimi taas on pienoisromaanilta — ne kaksi ovat joka tapauksessa kokoelman avainteokset.
Novelleissa on omanlainen tunnelmansa. Doctorow’n tyyli puree. ”Vesilaitos”-novelli on vain kalpea aavistus Vesilaitos-romaanista, mutta vangitsee pienen hetken, kuten muutkin novellit.
”Perheen kynämies” kertoo Jonathanista, jonka isä kuolee. Sitähän ei itsekin kuoleman kielissä olevalle mummolle kerrota, joten Jonathan — perheen kynämies — joutuu kirjoittamaan isänsä puolesta kirjeitä mummolle ja vakuuttamaan, että hengissä ollaan, vaikka kauas pitikin muuttaa.
Kaikki kietoutuu yhteen ”Runoilijoiden elämäkertoja”-pienoisromaanissa, jossa lukija kohtaa vanhemman Jonathanin, joka on menestynyt kirjailijana, mutta vieraantunut omassa elämässään.
Syvällisempää analyysiä etsiville voin suositella New York Timesin arvostelua vuodelta 1984. Doctorow on riittävän vaikea kirjailija, että osa arvostelussa itsestään selvänä esitetyistä asioista meni minulta tyylikkäästi yli hilseen, mutta nautin silti taitavan kirjailijan työstä.