Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toisinaan kirjojen matka käsikirjoituksesta julkaisuun on vähän mutkikkaampi. Kymmenes mies on kirjoitettu alun perin 1940-luvulla, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1985. Välivuodet käsikirjoitus vietti elokuvayhtiö MGM:n arkistoissa, eikä Graham Greene itsekään muistanut sitä kirjoittaneensa.
Kun käsikirjoitus lopulta tuli esiin, Greene oletti sen olevan joku kahden liuskan luonnos, mutta niin vain käsissä olikin noin 30 000 -sanainen pienoisromaani, vieläpä lukukelpoinen sellainen. Alun perin elokuvaa varten luotu tarina ei koskaan päätynyt filmiksi, mutta tulipa aivan mainio lyhyt romaani.
Kymmenennen miehen idea on yksinkertainen. Miehitetyssä Ranskassa saksalaisten vankileirillä on 30 miestä. Kaupungissa murhataan saksalaisia, joten leiri saa käskyn ampua joka kymmenennen. Miehet saavat itse valita uhrit. Valinta tehdään arpomalla ja rikas monsieur Chavel joutuu paniikkiin, kun hän nostaa merkityn arvan.
Chavel haluaa pelastaa henkensä hinnalla millä hyvänsä. Niinpä hän tarjoaa varallisuuttaan kenelle tahansa, joka suostuu kuolemaan hänen puolestaan. Eräs miehistä tarttuu tarjoukseen: jos Chavelin omaisuus päätyy hänen perheelleen, hän kuolee Chavelin puolesta.
Sodan jälkeen Chavel, nyt varaton mies, vaeltaa ympäriinsä ja päätyy omaan kotitaloonsa tuntemattomana katsastamaan, millaista väkeä talossa nyt asuu.
Kymmenes mies on kiehtova tarina kohtalosta, valheista ja elämänhalusta. Lyhyt pienoisromaanimittainen juttu ei turhia kiertele ja kaartele, vaan kertoo asiansa tiiviisti, mutta onnistuu silti luotaamaan ihmismieltä kiinnostavalla tavalla. Ja kyllä tästäkin lopulta elokuva tuli: vuonna 1988 ilmestyneessä tv-elokuvassa Chavelina nähtiin Anthony Hopkins.
Päätarinan lisäksi Greene on kaivellut arkistoistaan kirjaan pari muutakin vanhaa filmi-ideaa. Jim Braddon ja sotarikollinen on muutaman sivun luonnos tarinasta, jossa viaton mies sekoittuu onnettomien käänteiden seurauksena sotarikolliseen.
Kukaan ei ole syyllinen taas on pidempi salaisen palvelun toimintaan liittyvä hupailu, jonka julkaisu aikoinaan kaatui sensuuriin: salaista palvelua pilkkaavaa elokuvaa ei voitu tehdä. No, tästä tarinanidusta syntyi myöhemmin Miehemme Havannassa, josta tehtiin sitten elokuvakin vuonna 1959. Hauska kuriositeetti tämäkin.
