Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elizabeth Jane Cochran, kirjailijanimeltään Nellie Bly oli aikoinaan tutkivan journalismin pioneerejä. Eräs hänen kuuluisimmista reportaaseistaan ajoittuu vuoteen 1887, jolloin hän teeskenteli mielisairasta ja tutki kymmenen päivän ajan, miten mielisairaita ”hoidettiin” New Yorkin pahamaineisessa naisten mielisairaalassa.
Lääkärit ja hoitajat eivät missään vaiheessa tienneet hänen todellista identiteettiään, Bly ei myöskään teeskennellyt mielisairasta enää itse laitoksessa vaan käyttäytyi siellä normaalisti. Mielenkiintoista kyllä, sen jälkeen kun oli sisään päässyt, ei omaa täysjärkisyyttään voinut enää järkiperustein todistella, kuten Bly saa todeta myös muita hoidokkeja tarkkailemalla. Bly kirjoittaakin olleensa vakuuttunut, että tämäntapaisiin laitoksiin suljettiin myös lukuisia täysjärkisiä ihmisiä, joilla ei siitä huolimatta ollut käytännössä mitään mahdollisuutta päästä ikinä ulos.
Bly tekee kirjassaan kaksi hyvin tärkeää havaintoa. Ensinnäkin lääkärit ja hoitajat perustelivat potilaiden täysin epäinhimillistä kohtelua – mielenkiintoista kyllä – hyväntekeväisyydellä; lahjahevosen suuhun ei ole katsomista ja pitää olla kiitollinen siitä mitä saa, vaikka kyseessä olisi sitten pilantuneen ruoan syöminen. Nykylukijan silmin tämä on sikäli mielenkiintoinen havainto, että samaan asenteeseen ei ole harvinaista törmätä nykyäänkään avunannon piirissä, joskaan esimerkit eivät tietysti ole nykyään yhtä radikaaleja. Tässä tapauksessa kyseinen mielisairaala toimi kuitenkin julkisilla varoilla, joten sikälikään asenne ei ollut perusteltu.
Toisekseen Bly huomasi, että surkea ”hoito” itsessään aiheutti mielenterveydellisiä ongelmia. Potilaita isutettiin tuntikaupalla kovilla penkeillä vailla mahdollisuutta kommunikoida toistensa kanssa, raju väkivalta potilaita kohtaan, pilkanteko ja avoin halveksunta henkilökunnan taholta, jääkylmät kylvetykset ja riittämätön vaatetus kylmyyteen nähden suoranaisesti tappoivat potilaita. Kenenkään mielenterveyttä ne eivät parantaneet, eikä ollut tarkoituskaan, näistä paikoista ei joka tapauksessa kävelty ulos.
Nellie Blyn paljastukset aiheuttivat skandaalin ja muutoksia mielenterveyden hoidossa ja sen kehityksessä. Minkälaisia muutoksia, jää valitettavasti lukijan itsensä selvitettäväksi, sillä kirja sisältää vain Blyn alkuperäisen kirjoituksen ilman mitään esipuhetta, joka antaisi sille historiallisen kontekstin. Nähtävästi ratkaisut jäivät kuitenkin suhteellisen ulkokultaisiksi, sillä Rosenhanin koe 85 vuotta myöhemmin osoitti, että samat ongelmat vaivasivat vielä tuolloinkin mielenterveyslaitoksia.
Kymmenen päivää mielisairaalassa ei ole mikään pitkä kirja, mutta se on siitä huolimatta ehdottoman mielenkiintoinen. Yllättäen se ei jää miksikään historiallisen kuriositeetin kuvaukseksi, vaan antaa ajateltavaa myös nykypäivään; miten sairaita kohdataan ja miten huonosta avunannista voi olla joskus enemmän haittaa kuin hyötyä.