Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Nyt olisi kirveelle töitä” on sanonta, mikä pitää usein paikkansa. Nykyään tutkitaan paljon historiaa ja menneitä tapahtumia, koska se kiinnostaa ja tänä päivänä se on helpompaa.
Salla Fagerström kiinnostui Ida Saarisen tapauksesta, kun oli itse lukenut asiasta Kuurojen lehdestä vuodelta 1915. Kuinka hento nainen olisi voinut murhata itseään isomman naisen ja raahata hänet järveen?
Ida Saarinen syntyi salavuoteesta eli ilman isää. Hän pääsi Turkuun kuuroille tarkoitettuun kouluun, mutta vasta 12-vuotiaana. Oppi kuitenkin hyvin ja oli älykäs. Vaan hänet erotettiin koulusta varastelun takia.
Jos Ida oli siis saanut vähän huonoa mainetta, niin kun v.1914 vanha saaristolaismuori katosi mökistään ja samalla hänen omaisuuttaan oli kadonnut ja Ida oli sopivasti ollut lähistöllä, liikkunut veneellä, niin hän on syyllinen.
Oikeudessa Idaa oli tulkannut Turun kuuromykkien koulun johtaja, samainen, joka oli Idan koulusta erottanut. Kuka voi tietää, miten oli tulkinnut? Oikeus tuomitsi Ida Saarisen elinkautiseen vankeuteen, jossa tämä oli 10 vuotta.
Idalla oli kaksi lasta, joista vain toisen isän tunnusti. Oli kuitenkin niin, että Idan isäpuoli olisi muhinoinut tytärpuolensa kanssa. Siis kaikkea tulee ilmi ja kun ottaa sen ajan naisen aseman, jonka päällä oli vielä kuurous, niin aika lailla oli Ida saanut kohdalleen huonoa onnea.
Kun Ida vapautui vankilasta, perhe laittoi hänet mielisairaalaan, vaikka hänellä ei ollut mielisairausdiagnoosia. Siellä hän sitten eli lopun elämäänsä, 71-vuotiaaksi.
Salla Fagerlund, joka itsekin on kuuro, on tutkinut vanhaa asiaa ja halunnut pelastaa Ida Saarisen maineen. Kirja on hienosti kirjoitettu ja panee harmittamaan se, miten kuulovammaisia on aikoinaan kohdeltu.
Ehdottoman hyvä kirjasuositus!
