”Kymijoki on suuri ja mahtava. Se alkaa Päijänteen kaakkoiskulmasta Kalkkisten koskesta ja laskee Suomenlahteen viiden haaran kautta Kotkan ja Pyhtään alueilla. Haarasta riippuen pituutta Kymijoelle kertyy 184-204 kilometriä.”
Niinpä, kun on joella mahtavuutta, eipä liene ollenkaan huono asia, että siitä kirjoitetaan kirjoja. Ulla-Maija Sievinen on tarttunut toimeen ja tämä kirja, Kymijoella, on upea teos, jossa kuvataan monin eri tavoin Kymijokea.
Kerrotaan sen historiasta, ajasta, jolloin joki toimi hyvin pitkälti Ruotsin ja Venäjän rajajokena. Moninaiset ovat tarinat, jotka liittyvät siihen, miksi ja miten on jokea ylitetty. Joessa on aika lailla koskia ja niitä on valjastettu tehtaiden käyttöön. Aikanaan myös teollisuus likasi joen, mutta oli myös auttamassa sen puhtaaksi saamisessa.
Kymijoen rannalla on elämää, on kartanoita ja sukutiloja. Kirjassa saavat äänensä kuuluville monet ihmiset, joille joki merkitsee elämää, on persoonallisuuden jatke. On tapahtunut vaikka mitä, on kalastettu, uitettu tukkeja, joki on antanut, mutta myös ottanut, sillä surullisiakin tapahtumia sattuu matkan varrella.
Niin monta paikkaa esitellään tässä kirjassa, että heti tekee mieli pakata reppu ja lähteä tutustumaan. Paitsi, että ihana aikamatka joella sujuu sohvan nurkassakin. Yhtään ei haittaa, vaikka ei olisi ikinä joella käynyt, sillä se tulee tutuksi, kun tämän kirjan lukee ja sen tarinoihin eläytyy.
Kirjaa kuvittavat vanhat postikortit, jotka ovat Eero Ravin kokoelmista. Niissäkin on oma fiiliksensä; on tehty postikortti ja joku on sen jollekin jostain syystä lähettänyt.
Sopii ihan kenenkä vaan tarttua tähän kirjaan ja lähteä sen mukana joelle!