Olipa ihanaa saada pitkästä aikaa Outi Pakkasen kirja luettua. Viime vuonna kun ei kirjaa tullutkaan, niin nyt se tuntui sitten erityisen maukkaalta, kun joutui enemmän odottamaan.
Kylmä talo kertoo lauttasaarelaisesta talosta ja sen asukkaista. Talossa on juuri ollut linjasaneeraus ja asukkaat ovat päässeet muuttamaan takaisin. Talossa asuu mitä moninaisimpia asukkaita, jotka esitellään niin hyvin, että heidät kyllä oppii tuntemaan.
Välillä tuli mieleen, että jokaisesta talosta saisi kerrottua kivan tarinan, kun alkaisi miettiä millaisia asukkaita missäkin asuu. Mutta – se murha.
Pakkanen antaa aina tarinan edetä hissukseen niin, että sitä ehtii miettiä moneen kertaan, kuka näistä esitellyistä tyypeistä pääsee hengestään. Sitä alkaa arvailla ja en tosiaan arvannut oikein. Sepä olikin hyvä juttu.
Kun yksi asukkaista löydetään murhattuna talon uusitusta pesutuvasta, alkaa se puinti, että kuka kumma sen teki. Taas saa lukija vaan arvailla ja taas meni pieleen eli edelleen oikein hyvä juttu.
Kirjan alussa esitellään ravintola Kaunis Kampela, jossa istuu tarkkailija. Hän tarkkailee talon tapahtumia ja asukkaita. Kaunis Kampela on oikeasti olemassa ja kirjan kannen kuva on sieltä. Kylmä talo sijaitsee vastapäätä sitä. Niin, että aika jännää, mitähän siellä tapahtuu.
Outi Pakkanen pysyy tyylilleen uskollisena ja se on erittäin hyvä. Ei tarvitse lukea mitään kauheaa, vaan murhakin tehdään aika siivosti; voi olla, että vähän verta, mutta ei mitään järkyttäviä kuvauksia. Murhallekin on aina hyvä syy, niin että lukijakin kallistuu siihen, että oikeastaan ihan hyvä.