Tämä kirja oli taas sellainen helmi, jota odotin ja jota en tohtinut lukea ahmimalla, vaan hitaasti nautiskellen, koska oli jotenkin niin kivan yllättävää aina se, mitä sieltä tulee, kun sivua kääntää. Olin lukenut Risto Malinin edellisen kirjan Anjalankosken salaisuus, josta pidin tavattomasti. Sama juttu tämän kirjan kanssa.
Kirjan päähenkilöitä ovat Jonna Järvilehto ja Joni Joentausta. Jonna on Myllykoskelta. Kun Myllykosken tehdas suljettiin, hänen miehensä jäi työttömäksi ja pian Jonna oli leski. Jonna itse kuitenkin sai töitä ja koitti elää. Joni on Voikkaalta, mutta asuu Helsingissä. Kun Voikkaan tehdas suljettiin, hänen perheensä jäi työttömäksi. Jonin isä hukkui…
Jonin ja Jonnan tiet kohtaavat Pub 23:ssa, mutta vuosia aikaisemminkin oli ollut jo satunnainen tapaaminen, jolloin Jonna oli pelastanut Jonin hukkumasta.
Joni ja Jonna alkavat tutkia, miksi hukkumiskuolemia on tapahtunut, kenelle ja missä yhteyksissä. Jotenkin se liittyy tehtaisiin. Samalla kun he tutkivat ja tapailevat, alkaa heidän välilleen kehkeytyä muutakin. Pikkuhiljaa.
Kirjassa on kuvatut paikat ovat oikeasti olemassa ja paikkakuntalaisille suorastaan herkullista luettavaa. Jos paikkoja ei tunne, se ei haittaa, koska tarina ei siitä kärsi. Koko tarina on mehukas ja kuoriutuu esiin pikkuhiljaa ja on mielenkiintoinen. Tapahtumat olisivat voineet sijoittua minne tahansa, missä tehtaita on suljettu.
Kylmä kuin Kymi marssittaa esiin myös paljon muita ihmisiä ja kaikkia pienempiä juttuja ja tapahtumia. Koko aikaa ei olla Kymenlaaksossa, vaan välillä ollaan Helsingissä, missä Joni asuu.
Tosi paljon pidin tästä kirjasta, jota voin suositella kenelle tahansa!!!