Kylän linnut esittelee sanoin ja mukavan monipuolisin kuvin peltoympäristön tavallisia ja harvinaisempia lajeja, mutta myös maalaismaisemia, maanviljelyä ja vuodenkierron merkitystä. Samalla se kertoo muutoksista niin lajistossa, maisemassa kuin elintavoissa, vaikka ei edes yritä olla tyyliltään tietokirjamainen.
Mauri Leivo kirjoittaa avoimesti paikka- ja nimitiedot, havaintonsa, kuvaustapansa sekä ajatuksensa. Luontokuvauksen ammattilaisenakin hän uskaltaa myöntää, että kuva on vain kuva, eikä vastaa luonnossa omin aistein koettuja hetkiä. Joskus kirjan pääteema jää hieman liikaakin taka-alalle, kun hän pohtii enemmän minäkuvaansa. Toisaalta Leivon aiemmissakin kirjoissa, etenkin Kevätmuutossa, draaman kaari seuraa yhtä lailla kertojaa kuin lintujakin.
Kuvaustilanteiden tarkka kuvaus on kiinnostavaa ja päiväkirjaosio kuuluu kirjan parhaaseen antiin. Lintujen käyttäytyminen ja ihmisen vaikutus siihen tulee hyvin esiin. Kokeneinkaan lintuharrastaja ei voi aina aavistaa miten linnut käyttäytyvät ja luultavasti tämä vain lisää harrastuksen kiehtovuutta.
Leivon yhdeksäs kirja on kirjoittajalle tutusti yhdistelmä kuvia, tietoa ja elämyksiä. Ennen kaikkea se on kunnianosoitus maaseudulle ja herättää paljon ajatuksia niin luonnosta kuin ihmisestäkin. Nykyään hiljaisuuteen ja kiireettömyyteen hakeudutaan erikseen ja siitä maksetaan, vaikka autioituvalla maaseudulla tämä kaikki olisi valmiiksi tarjolla.