Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Novelli on vaativa kirjallisuudenlaji niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Kuinka muutamaan sivuun pitää mahduttaa koko maailma? Novelli vaatii aikaa myös lukijalta, vaikka sen lukeminen ei kauaa kestäisikään. Novellin kanssa ei saa kiirehtiä, sen taloudellinen tilankäyttö voi helposti harhauttaa. Ystävääni lainaten: romaanin kanssa on enemmän aikaa tajuta.
Nämä monet novelleihin liittyvät seikat nousevat pintaan Tove Janssonin Kuuntelijaa lukiessa. Se on vain 150-sivuinen pikku kirjanen, joka sisältää 18 novellia. Kun valikoiman pisin kertomus Orava – ilkikurisella huumorilla silattu tarina yksinäisestä piilojuoposta kirjailijasta saaressa, joka valmistautuu talven tuloon – nappaa kirjan lopusta reilut 20 sivua, on selvää, että Tove Janssonin teksti on tiheää.
Ja kuinka kauniita novelleja Tove Jansson kirjoittaakaan! Pikkuruinen Keväällä rinnastaa kevään ja ihmissuhteiden oikullisuuden. ”On helpompaa mennä toistensa ohi kylmän ja pimeän turvin, me pysähdyimme ilmoittamaan toisillemme että on kevät.” Toinen tarkkailee minuuden jakautumista ennennäkemättömän tyynesti ja tasapainoisesti. Muutamissa novelleissa on selkeitä kauhusävyjä tai ainakin miltei makaaberia äkkivääryyttä: Lastenkutsut on päivänsankarin puuttuessa yksinkertaisesti outo, Nukkuvan miehen tunnelma on uhkaava, Myrsky valuu jo maagisen realismin puolelle. Toistuvina teemoina ovat yksinäisyys, toiseus, syrjästäkatsominen. Tietty apeus tai haikeus on monesti läsnä. Sää on märkä, pimeä.
Kuuntelijan hahmot ovat kautta linjan kiinnostavia ja persoonallisia. En ole muualla törmännyt kertomukseen panostajasta ja hänen pojastaan. Tai toisenlaiseen käsityöläiseen, tekstaajaan. Monessa novellissa asemoidutaan vähintään henkisesti suomenruotsalaisen kulttuuriväen ja sivistyneistön keskuuteen. On helppo kuvitella tapahtumapaikat Helsinkiin niiltäkin osin kuin niillä varsinaista merkitystä on. Tove Janssonin yhteydessä teosten omaelämäkerrallisiin piirteisiin usein kiinnitetään huomiota, ja ehkäpä niitä on mukana Kuuntelijankin sivuilla, ei kuitenkaan mitenkään erityisen hallitsevanoloisina.
Kautta linjan Kuuntelija on erittäin vahva kokoelma, jonka parhaat palat tekee mieli lukea vielä monesti uudelleen. Ehkäpä pitäisi tutustua Tove Janssonin muuhunkin aikuisille suunnattuun tuotantoon (siitä, ovatko Muumi-kirjat lastenkirjoja aikuisille vai aikuistenkirjoja lapsille, voi keskustella jossain muussa yhteydessä). Kuuntelijalle vankka suositus!
