Jättimenestyksen esikoisteoksellaan Kunnian kentät saavuttanut Jean Rouaud jatkaa toisessa romaanissaan Kuuluisia miehiä siitä, mihin hänen sukukronikkansa viimeksi jäi. Kunnian kenttien loppukuvassa vanhempiensa haudalla itkenyt isokokoinen nuori mies on nyt kaikkien ihailema Joseph, perheenpää, neuvonantaja, suurmies. Jean Rouaud keskittyy nyt isäänsä, jonka kuolema korjasi aivan liian varhain.
Kirja on kaksiosainen. Aluksi Rouaud kirjoittaa Josephista viimeisinä vuosinaan. Joseph on kiireinen kauppamatkustaja, joka viettää suurimman osan ajastaan tien päällä ympäri Bretagnea. Viikonloppuisin ja loma-aikoina Joseph pakkaa kyytiin perheensä ja vie heidät aina vain uusille retkille samoihin maastoihin. Loppuunajetut autot vaihtuvat alta, mutta matka jatkuu.
Toisessa osassa siirrytään parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, Vichyn hallituksen vuosiin. Joseph määrätään Saksaan työpalvelukseen, mutta hän onnistuu karkaamaan ja jää lymyilemään maaseudulle. Hän osallistuu vastarintaliikkeen toimintaan, ja taitaapa joistakin tuonaikaisista tuttavuuksista muodostua myöhemmin hieman läheisempiäkin.
Jean Rouaudin kirjoitustapa on hieno. Hän harrastaa koukeroisia luetteloita ja pitkiä virkkeitä. Hänen tekstinsä on upean intensiivistä, toisaalta laveaa ja maalailevaa mutta kuitenkin kirkasta ja tiivistä. Kääntäjä Annikki Suni on tehnyt kaunista työtä. Rouaud tavoittaa pienen lapsen valtavan ihailun kaiken tietävää isäänsä kohtaan. Kuuluisia miehiä on tavattoman rehellisen tunteellinen kirja.
Vaikka Kuuluisia miehiä toimiikin ihan sellaisenaan, vallankin loppua kohti kirja kontekstoituu vahvasti edeltävään Kunnian kentät -romaaniin. Kuuluisia miehiä kannattaakin ehkä lukea vasta tämän jälkeen. Meikäläisen frankofiliaa tämäkään teos ei varsinaisesti helpota, eikä myöskään janoani hienoja romaaneja kohtaan. Jos Jean Rouaud on vielä kääntämätön lehti, suosittelen vahvasti!