”Isälleni Tapsalle, joka opetti, että taide on totta ja luontoretkillä on hauskaa”, toteaa Minna Pyykkö Kuulin allien laulavan -kirjan kiitoksissa. Isä on ensimmäisenä kiitettyjen joukossa. Molemmat puolet – taide ja luonto – toteutuvat kirjassa erinomaisen vaikuttavasti ja kauniisti. Kirjan kirjoittaja Minna Pyykkö on luontotoimittaja ja taidemaalari, hänellä on biologin, psykologin ja kuvataiteilijan koulutus.
Kuulin allien laulavan on luontoretki- ja maalauspäiväkirja. Lyhyiden otsikoitujen tarinoiden ja kuvien kautta kirjailija kertoo luonnosta 23 paikkakunnalla vuoden kierron mukaan. Paikkakunnat sijaitsevat Kuhmon Vartiusta lukuun ottamatta eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Teksti on elävää, lukijana pääsen Minna Pyykön omakohtaisiin luontokokemuksiin kuin olisin itse mukana. Itse ihailemassa ja ihmettelemässä.
”On jännittävää katsella hylkeitä silmiin. Usein huomaan, että jokin yksilö on seuraillut meitä pitkään ennen kuin tajuamme sen, ja se vajoaa pinnan alle hitaasti ja äänettömästi. …roolit ovat vaihtuneet päinvastaisiksi. Lähdimme katselemaan hylkeitä ja luulimme olevamme yleisö, mutta päädyimmekin tarkkailtaviksi, esiintyjiksi uteliaan tuntuisen hyljeyleisön keskelle.”
Tekstiä seuraavalla aukeamalla on maalaus kahdesta hylkeestä – katsomassa katsojaa suoraan silmiin.
Kirjasta saa kiinnostavaa, tutkittua tietoa luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Esimerkiksi saniaisten todetaan kortteiden ja liekojen kanssa olleen vallitseva kasviryhmä kivihiilikaudella, jo 300 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan. Jos siis käyn makailemaan metsän pohjalle, saniais- ja liekopedille, voin kuvitella meneväni dinosaurusten aikaan.
Biologina Minna Pyykkö tietää itse paljon, monin paikoin hän lisäksi viittaa toisten asiantuntijoiden tietoon. Esimerkiksi kimalaisten älykkyydestä kertoessaan hän lainaa tutkija Olli Loukolaa. Loukola on havainnut, että kimalaiset oppivat matkimalla toisiaan. ”Kimalaiset ovat hyönteismaailman älykköjä, eikä kannata ihmetellä, miten pieneen päähän mahtuu sellaista suorituskykyä. Onhan muistikortitkin pieniä!”
Kuvat välittävät sekä tietoa että jotain sellaista luonnossa koettua, jota on vaikea kuvata sanoilla. ”Uskon, että ihmiset ovat kautta aikojen kokenet luonnossa liikkuessaan, että hienoimpia muistoja ei voi sanoa ääneen.”, Minna Pyykkö toteaa. Kuvia on 125, niistä enin osa on akvarelleja. Minna Pyykön mielestä vesivärit sopivat hyvin luonnon kuvaamiseen, koska vesivärityöhön sisältyy sattumanvaraisuutta. ”Kaikkea ei voi hallita, sillä vesi tekee itse osan ratkaisuista. Veden jäljet paperilla ovat usein pehmeitä ja muistuttavat luonnon muotoja. Parhaimmillaan vesivärien kuulaus tuntuu tavoittavan hyvin luonnossa koettuja hetkiä.” Kirjan lopussa kuvista on teosluettelo.
Kuulin allien laulavan on hieno, ainutlaatuisella tavalla toteutettu, luontoa kunnioittava teos. Se innostaa lähtemään luontoon. Eikä luontoretken tarvitse suuntautua pitkälle, ihan lähellä oleva luonto on monin tavoin ihmeellisempää kuin osaamme ymmärtääkään. Myös kaupungissa!
Kuulin allien laulavan valittiin WWF:n vuoden 2020 luontokirjaksi. Suosittelen!