Välillä tulee vastaan kirjoja, joiden jälkeen ei voi tehdä muuta kuin haalia käsiinsä kirjailijan koko tuotannon. Minua on tänä vuonna onnistanut tällä tavoin jo kahdesti: ensin Olga Tokarczukin kanssa ja nyt Marjo Niemen. Tokarczukin sentään tiesin nobelistiksi, Niemestä en tiennyt ennalta mitään. Teoksen katalogin kuvauksessa Kuuleminen vain vaikutti kiinnostavalta, joten nappasin kiinni.
Kiinnostava on melkoinen understatement. Kirjahan on huikeaa tykitystä. Todella levoton ja hämärä kirja. Kuulemisen päähenkilönä riehuu Titta K., mainosalan ammattilainen, joka alkaa pistämään keskiluokkaista elämäänsä uuteen uskoon. Tapahtumat aukeavat kirjemuodossa: kirjan kahdeksan luvun aikana Titta kirjoittaa kirjeitä eri tahoille. Ensin puolisolleen, sitten isälleen, ystävälleen, ortodoksiluostarin igumeenille, ostamansa koiran myyjälle, tuntemattomalle ihmiselle, terapeutilleen ja lopuksi paikalliselle yökerhonomistajalle.
Kirjeistä nousee isoja teemoja: rakkaus, ystävyys, uskonto, raha, sota… Titta kirjoittaa kirjeitään vimmaisesti, räiskyen, varmana itsestään ja asiastaan. Paikoin kirjeiden ohessa kulkee katkelmia kirjeiden ulkopuolisista tapahtumista. Etenkin luostarihakemuksen rinnalla kulkeva kuvaus speed dating -tapahtumasta on melkoinen rinnastus. Kiehtovaa on myös kirjan läpi leikkaava arvostus Alpo Jaakolan taidetta ja Jaakolan vaimoa Marjaa kohtaan. Kirja on myös niin täynnä herkullisia sitaatteja, että en laita tähän yhtään, koska sitten vain harmittaisi, että jouduin jättämään jotain muuta pois.
Kuuleminen on alusta loppuun silkkaa kohtuuttomuutta. Titta nostaa esiin kaiken keskiluokkaisen ihmisen tuskan, ahdistuksen ja kärsimyksen ja lyö sen pöytään eri muodoissaan, häpeilemättä omaa itseään, ilman hillintää, hallintaa ja turhia rajoja. Niin, ja rahaakin olis ihan kiva saada, kun se työkin tuli jätettyä ja kaikenlaista kuluakin on tullut. Kirjan huipennuksena saatava kuvaus Titan suunnittelemasta stand up -esityksestä on melkoinen pläjäys kaikessa pidättelemättömyydessään. En tiedä, uskaltaisinko mennä katsomaan.
Huikea kirja. Nyt on kirjahyllyssä loputkin Niemen romaaneista odottamassa vuoroaan. Saapa nähdä, mitä niistä paljastuu.