Moskovan katuja terrorisoi vampyyri, jonka jättämät vihjeet johtavat Anton Gorodetskin, yöpartion edustajan ja Valon suurvelhon, ikiaikaisen, käsittämättömän voimakkaan ja menneisyydestä palanneen entiteetin jäljille. Entiteetin tavoitteena on tuhota sekä Muihin kuuluvat että ihmiset eli uhka on suurempi kuin kertaakaan aiemmin. Gorodetski joutuu tässä Varjojen valtakunnan kuudennessa ja viimeisessä osassa turvautumaan kaikkien Muihin kuuluvien alalajeihin sekä Moskovan Valon ja Pimeän palvelijoihin ratkaistakseen uuden uhan alkuperän sekä sen, kuinka tämä ikiaikainen uhka saatellaan takaisin unohdukseen.
Sergei Lukjanenko on luonut aiemmissa sarjan osissa rikkaan fantasiamaailman, jota hyödynnetään rikkaasti aiemmista osista tuttujen hahmojen ja paikkojen avulla. Juonessa on vauhtia ja sopivasti yllättäviä käänteitä, mutta myös koko sarjan päättämiseen tarvittavaa aiempien juonikuteiden loppuun saattamista. Kirja päättää kirjasarjan niin, että lukija ei enää jää kaipaamaan uusia osia tai selityksiä aiemmin tapahtuneeseen, mikä on mainio lopetus mille tahansa kirjasarjalle.
Lukjanenko on aina osannut viihdyttävän fantasiatarinan kerronnan eikä Kuudes vartio petä tässä suhteessa. Ainut minua paikoin häirinnyt ilmiö oli sovinistinen suhtautuminen kirjan naishahmoihin; ehkä tässä näkyy venäläinen kulttuuri yleisemmin tai vain kirjailijan omat puutteet ihmisenä tai molemmat. Tämä ei kuitenkaan pilannut lukukokemusta kokonaisuutena eikä missään nimessä himmennä erinomaista Varjojen valtakunta -kirjasarjaa.