Maapallon historian saatossa eliöstöä on kohdannut viisi laajamittaista sukupuuttoaaltoa. Ne ovat liittyneet isoihin ja yllättäviin luonnonmullistuksiin, joihin evoluutiossa pärjäämään tottuneet lajit eivät olekaan pystyneet syistä tai toisista sopeutumaan. Sukupuuttoaallot ovat tapahtuneet kaukana esihistoriassa. Kuudes suuri sukupuutto on menossa nyt. Tutkijat ympäri maailman ovat sangen yksimielisiä siitä, miksi lajeja häviää hurjaa vauhtia. Syypää on eräs parisataa tuhatta vuotta sitten Afrikasta kaikkialle levittäytynyt ruipelo ja vähäkarvainen kädellislaji – Homo sapiens.
Toimittaja Elizabeth Kolbert on kiertänyt ympäri maailmaa ottamassa selvää massasukupuutoista ja ihmisen osuudesta niihin. Kaikkialla huomataan samaa: ihmisen toiminta muuttaa elinympäristöjä ja kaventaa lajien mahdollisuuksia. Lisäksi esimerkiksi vieraslajit ja sairaudet liikkuvat mantereelta toiselle ennennäkemättömän helposti. Jättimäiset populaatiot romahtavat. Esimerkiksi Väli-Amerikasta on suuri osa sammakkoeläimistä hävinnyt vain joidenkin vuosien aikajänteellä. Samoin on tapahtunut Pohjois-Amerikan lepakoille. Tyynenmeren koralliriutoilla on ehkä muutamia kymmeniä vuosia aikaa ennen lopullista tuhoa. Ongelmiin on herätty, mutta monesti liian myöhään.
Kuudes sukupuutto on erinomaisesti kirjoitettua populaaritiedettä, joka ainakin minun silmiäni avasi kovasti. Kolbertin luonnonhistoriallinen näkökulma vastaanpanemattomine faktoineen saa miettimään ihmisen typeryyttä. Mutta toisaalta eihän Charles Darwinin evoluutioteoria ole vielä kuin reilut 150 vuotta vanha, eikä koko sukupuuton käsitettäkään ole tunnettu kuin hieman pidempään. Kolbert kietoo kaikki teemansa kiehtovasti yhteen.
Kuudes sukupuutto palkittiin Pulitzer-palkinnolla. Iso suositus tälle.