17-vuotiaana kaikki tunteet ovat suuria, kaikki on edessä ensimmäistä kertaa. Ensirakkautta ei voi kopioida, sen muistaa varmasti. Silloin kun kaikki menee sekaisin omassa mielessä rakkaan vuoksi. Uskallanko kertoa tunteistani, maailma loppuu ellei hän rakasta minua, miten hänen kanssaan ollaan, entä jos hän rakastaakin minua… Kaikki tunteet jylläävät Elion päässä sinä kesänä, jolloin hänen professori-isänsä kesäresidenssivieraana Italian Rivieralla on lahjakas amerikkalaisfilosofi Oliver. Oliver on seitsemän vuotta vanhempi, älykäs ja nokkela maailmanmies, joka on viimeistelemässä kirjaansa, joka julkaistaisiin pian useilla kielillä. Mutta Elio ei piittaa Oliverin kirjasta, Elio haluaa vain Oliverin. Haluaako Oliver Elion?
André Acimanin Kutsu minua nimelläsi on hurjan intensiivinen kirja pakahduttavasta, kaiken tilan vievästä rakastumisesta. Aciman menee epävarman teinipojan sisäisiin tuntoihin tarkkuudella, joka ei jätä kylmäksi ketään konsanaan rakastunutta rakkauden kohteesta riippumatta. Tunteiden vuoristorata syvimmästä epätoivosta hekuman huippuun, läheisyyteen ja toisen täydelliseen näkemiseen kuvataan lämmöllä, jonka harva kirja saavuttaa. Kutsu minua nimelläsi on kaunis ja sisimmältään kovin herkkä teos. Toki siinä on mukana seksiäkin, välillä kiusallisenkin läheltä kuvattuna, ja Elion oman homoseksuaalisuuden löytäminen on kirjan keskeisiä teemoja, mutta ennen kaikkea kyse on jostain syvemmästä. Eikä sille jollekin ole parempaa sanaa kuin rakkaus.
Kutsu minua nimelläsi tunnetaan myös erinomaisena elokuvana. Omasta mielestäni kirja vie näistä voiton, sillä se pääsee niin paljon syvemmälle Elion mieleen. Lähikuva itseään etsivästä teinipojasta on helppo samastumiskohde ainakin minulle, entiselle itseään etsineelle teinipojalle. Romantiikalla on yhä paikkansa itse kunkin sydämessä. Tätä kirjaa on helppo suositella!