Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen ajatellut pitkään, että runous on vaikeaa, en tajua, ei kannata lukea – ja tämä siltä pohjalta, että herkkänä lukiolaisena kirjoitin itse runoja ja kävin jopa runopiirissä. Tulin hiljattain siihen tulokseen, että itse asiassa ei, runojen lukeminen ei ole sen vaikeampaa kuin proosan, sen kun avaa kirjan ja alkaa lukea.
Näinhän se on, ja sitten on tämän Kuten avata äkisti -runoelman kaltaisia teoksia. Tämä on vahvasti kokeellista runoutta, eikä mitenkään helppo pala purtavaksi. Mutta pureskellaan nyt, kun tämän kerran kirjastosta lainasin (nimen vuoksi; pidin nimestä).
Kuten avata äkisti on vahvasti visuaalinen teos. Runojen asettelu on osin tavanomaista, osin normaaleja muotoja rikkovaa. Runoelmaa nimitetään yhdenpäivänrunoelmaksi: se on jaettu osiin vuorokaudenaikojen mukaan. Ei tästä kovin selkeää päivänkulkua tai draamankaarta silti muodostu, mutta Aamu-osiossa ”miehen kännykän herätyskellosovellus soi / sitä ei voi lyödä / sen voi kadottaa lakanoihin”.
Tämä puhuttelee, jostain syystä:
lattialaudat narisevat kuin ”Lattialaudat narisivat.”
Askareskumara, kävelen ympäri taloa niin sanotussaaskareskumarassaniin että miekkalisäkkeeni on ahtaalla.
Iltapäivällä kirja pitää kääntää poikittain, kun runoelma vie lukijan automatkalle paikasta toiseen (kirjan ohessa seuraava liite vihjaa Turku–Rauma-tien suuntaan). Tämä oli myös veikeää ja nokkelaa. Kirjassa on muutenkin elävää ja vaihtelevaa tekstin asettelua. Se oli kiinnostavaa.
Koleran sivuilta saa ladattua kokoelman PDF-muodossa, joten kokeilukynnys on jokseenkin matala. Minua kokonaisuus virkisti ja miellytti.
minua pelottavat vain esineiden internet & mustan aukon tapahtumahorisontti
