Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sarjakuvalla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Siitä huolimatta suurin osa sarjakuvista luottaa suhteellisen suoraviivaiseen kerrontaan, jossa ei sen kummemmin kikkailla. Siinä ei tietysti ole mitään vikaa, useimpien sarjakuvien kohdalla muuta ei kaipaakaan. Elisa Macellarin Kusama : The Graphic Novel on kuitenkin niitä sarjakuvia, jotka muistuttavat siitä mitkä oikein ovatkaan tämän kerrontakeinon vahvuudet.
Heti sarjakuvan ensisivut luovat aivan oman tunnelmansa. Pastellisävyjen kansoittama, aavistuksen surrealistinen maisema aukaisee ovet taiteilija Yayoi Kusaman maailmaan. Omaperäinen kuvitus ei oikeastaan ole yllätys, sillä Kusaman tarina jo itsessään kutsuu visuaalisiin kokeiluihin. Kuuluisa taiteilija on tunnettu muotojen ja värien, loputtomien pilkkumassojen toistosta. Kusama on tunnettu myös siitä, että hänellä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Vuodesta 1977 lähtien Kusama on asunut ja tehnyt taidettaan psykiatrisesta sairaalasta käsin.
Sarjakuvan alun kukkaketokohtausta lukuunottamatta Macellari ei kuitenkaan erityisemmin alleviivaa Kusaman kokemia näkyjä tai yritä selittää hänen taidettaan taiteilijan mielenterveydellisillä ongelmilla. Siitäkin huolimatta sarjakuvassa katsotaan vahvasti maailmaa Kusaman silmien kautta. Macellarin omintakeinen visuaalinen tyyli lainaa paljon Kusaman taiteesta; pilkkumassat leviävät tauluista sarjakuvaruutujen ulkopuolelle ja sarjakuvassa Kusama tuntuu kuin elävän taiteensa keskellä. Macellari onnistuu siis tuomaan Kusaman taiteen olennaiseksi osaksi sarjakuvansa kerrontaa ja samalla kertomaan jotain olennaista taiteilijan mielenmaisemasta.
Tämä on hieno saavutus, sillä Macellari onnistuu pitämään sarjakuvan painopisteen nimenomaan Kusaman taiteessa, ja siinä mitä taide merkitsi hänelle. Näin lukijana koin myös, että sarjakuva onnistui avaamaan Kusaman taidetta myös minulle, ilman että taidetta kuitenkaan lähdettiin varsinaisesti selittämään auki. Tämän jos minkä tulisi tietysti olla taiteilijaelämäkerran päämääräkin, mutta eihän se aina niin helppoa ole.
Kaikki tämä saa sarjakuvan kenties kuulostamaan joltain vaikeaselkoiselta taidesarjakuvalta, mutta kerronnallisesti Kusama ei missään vaiheessa lipsu tarpeettoman kikkailevaksi. Macellari pystyy hyvin tasapainoilemaan kunnianhimoisen mutta selkeän kuvakerronnan välimaastossa.
Elämäkertana sarjakuva yllätti yhdessä suhteessa. Tiesin ennestään Kusaman henkilökohtaisista ongelmista ja olin sen vuoksi pitänyt taiteilijaa hyvin hauraana persoonana. Kusama osoittaa juuri päinvastaista. Yayoi Kusama osoitti poikkeuksellista tahdonlujuutta ja neuvokkuutta rakentaessaan uraa New Yorkissa ja antoi piut paut vanhoillisille vanhemmilleen ja ympäröivälle japanilaiselle yhteiskunnalle. Tarina osoittautui myös sitä kautta odottamattoman mielenkiintoiseksi.
Mitenköhän tämän oikein summaisi? Olen lukenut parempiakin sarjakuvia, mutta nimenomaan taiteilijaelämäkertana Kusama onnistuu yli odotusten. Macellari olisi voinut kertoa Kusaman elämästä ne perusfaktat ja sarjakuva olisi ollut varmaan ihan hyvä jo sellaisenaan, mutta nyt Kusaman taide suorastaan syttyy eloon sarjakuvan sivuilla. Macellari ei ole päästänyt itseään helpolla vaan on todella paneutunut siihen, miten visualisoida ja tuoda esiin taiteilijan taide sarjakuvan keinoja hyödyntäen. Näin kunnianhimoisia sarjakuvia on aina ilo lukea, suosittelen tutustumaan!