Kun sain käsiini tämän kirjan, en hellittänyt siitä, ennen kuin joka ikinen runo oli luettu ja itketty.
Niin, Johanna Hasun runot ovat niin tosia, elämän makuisia ja isosti koskettavia. Ne tulevat lähelle ja niin riipaisevasti osuvat muistuttamaan eletystä ajasta, menneistä ja koetuista tapahtumista.
Runot on kirjoitettu niin, että vaikka ei olisi ikinä runoja lukenut, vaikka ei tuntisi mitään vetoa runoihin, niin nyt ymmärtää. Tulee sellainen olo, että ne on kirjoitettu minulle ja sinulle ja hänelle.
Aiheena on suru ja luopuminen, mutta myöskin toivo!
Jokainen pienikin valonsäde
joka kamppailee itsensä tämän mustan huovan läpi
jokainen pienen linnun sirkutus
joka tahtoo ohittaa päässäni tauotta kirkuvan huudon
jokainen ystävä
joka tahtoo lähelle vaikka en avaa ovea enää koskaan
on ehkä lahja sinultaEttä jaksaisin vielä vähän
Runojen lisäksi on kuvia – luonnosta. Suurin osa niistä on Johannan kuvaamia.