Tarina miehestä ja koirasta, jolla kummallakin on pahoja tapoja. Varsinaisia renttuja siis molemmat. Marty on alkoholisoitunut, mutta alkanut käydä AA:ssa. Elämästä puuttuu kuitenkin jotakin, vaikka järjestys alkaa muutoin palata ja energiaakin tuntuu taas riittävän. Siispä hankitaan koira. Hola on ihana berninpaimenkoira, lutuisa, mutta toistaiseksi pieni ja kouluttamaton. Martyn elämään tulee muutakin ajateltavaa, usko siihen johonkin korkeampaan, joka saa hänet toimimaan asioiden puolesta. Martylle se on koira, Hola. Sanokoot muut AA-laiset mitä tahansa.
Tilanne muuttuu, kun vaimo äkkiä päättääkin lähteä miettimään elämäänsä mökille – siis ilmeisestikin erittäin pitkäksi aikaa. Hola alkaa olla pitelemättömissä, vaikka on muuten sulokas otus. Marty alkaa ottaa selvää, miten koiraa oikein olisi koulutettava.
Marty ottaa tavoitteeksi, että Hola tulisi suorittamaan Kunnon kansalaisen koirakokeen. Tämä olisi vain peruskoe, jolla kuitenkin koiran saisi tottelevaisemmaksi ja ehkä vaimonkin palaamaan hieman riepoteltuun kotiin. Marty paneutuu Holan kanssa tarmokkasti erilaisiin koulutus- ja valmennusmuotoihin, koiran käsittelyyn ja siinä sivussa myös koiran sisäiseen elämään. Samalla hän rakastuu yhtä enemmän koiraan, jonka ilmeikkyydestä ja ilmaisukyvystä sekä -halusta ei ole epäilystäkään.
Vahinko vain, että kaikki tämä tapahtuu USA:ssa ja termit, yhdistykset ja muut eivät sinällään vastaa Suomessa käytettyjä. Tässä on nimittäin todella paljon oikeaakin koira-asiaa tokoa (tottelevaisuuskoulus) harrastaville sekä muuten koirapuuhaan syvemmin perehtyneille.
Kurittomat kaverit on kaikille koiraihmisille sopiva kirja, vaikka jokainen ei ehkä kaikkiin mielipiteisiin ja koulutustapoihin yhtyisikään. Tässä on kuitenkin paljon mukavaa ja rakastettavaa luettavaa jokaiselle eläinystävälle. Sen sijaan Martyn alkoholismin ja sen kuvauksen liittäminen tähän tuo kirjaan oman jännitteensä eli suosittelisin myös alkoholisteille ja läheisille – jo koira voi olla monen suuremman asian alku. Lisäksi pidän siitä, että korkeimman voiman ei todellakaan aina tarvitse olla mikään jumalaksi tai uskonnolliseksi käsitettävä autuaaksi tekevä ihme!
Kirja on hiukkasen sekavasti kirjoitettu ja monet lyhenteet koirajärjestöjen ynnä muiden kohdalla eivät tee sitä ainakaan luettavammaksi, mistä voisi olla hiukan harmissaan. Lisäksi mainitaan useita koirista kirjoittaneita henkilöitä, eri järjestöjä ja muita tahoja, joiden lähdetiedot olisivat mielestäni olleet lopussa paikallaan. Niin, ehkä tätä on pidettävä sitten vain tarinana, mutta mielelläni olisin tutustunut ainakin muutamaan asiaan vähän läheisemminkin.