Risto Isomäen tuorein ekojännäri rakentuu tutuista aineksista: tässäkin kirjassa on mielenkiintoista, jos melko vähän tunnettua historiaa, ja siihen seuraksi sitten järkyttävä ekokatastrofi, joka on sen verran todellinen, että herkempi lukija voi järkyttyä vakavasti.
Kirjan nimen kurganit ovat muinaisia hautakumpuja, joita Venäjän aroilla on ja joihin on haudattuna muun muassa skyyttien ja sarmaattien johtajia. Yksi kirjan päähenkilöistä on Alex, arkeologi, joka tutkii kuuden suuren kurganin kokonaisuutta Rostovissa, ja tekee upean löydön.
Alexin vaimo Irina on meribiologi, jonka kollega Juri löytää Mustanmeren rannalta kuolleita delfiinejä. Kymmenittäin, mutta tilanne on vielä pahempi. Kalastajat ovat nähneet merellä tuhansia kuolleita delfiinejä ja haistaneet mätien munien hajua. Kaikki tämä enteilee vakavia ongelmia. Valitettavasti Jurin ja Irinan työnantaja on varaton, eikä pysty saamaan laivoja liikkeelle tutkimaan asiaa, joten Jurin ja Irinan on lähdettävä itse Alexin tuttavan purjeveneellä tutkimaan Mustanmeren tilannetta.
Pian käy ilmi, että käsillä on hyvin vaarallinen tilanne: Mustanmeren pohjassa muhii todella huikean mittakaavan ekokatastrofi. Eikä sen toteutuminen ole kaukana…
Kurganin varjot on mielenkiintoinen ekojännäri, joka esittelee mielenkiintoisia tieteellisiä teorioita ja antaa sikäli ajatuksille purtavaa, ja toisaalta tarjoilee järkyttävän uskottavia kauhukuvia. Isomäen kuvaama skenaario ei ole onneksi ihan tämän päivän tai ensi viikon asia, mutta eipä sen toteutuminen mahdotontakaan ole. Mielenkiintoinen juttu ja kiinnostava kirja.