Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuppinurin päätyi lukulistalle maahaasteen vuoksi: Kongon tasavalta puuttui listalta ja tässä se oli tarjolla vieläpä paikallisen kirjailijan toimesta – joskin on todettava, että Alain Mabanckou on professorina UCLA:ssa ja asuu Los Angelesissa, eli edustaako Mabanckou sitten missä määrin kongolaista elämänmenoa on hyvä kysymys, johon ei yksiselitteistä, helppoa vastausta ole.
Yhtä kaikki Kuppinurin on tajunnanvirtavyörytystä, jossa juoppo entinen opettaja Kuppinurin saa kantabaarinsa omistajalta vihon ja komennon ikuistaa baari kertomukseksi, koska ”se aika kun isoäiti sängynpohjalta kertoi tarinoita oli nyt loppu ja kirjoitettu sana oli astunut sen sijaan sillä sehän jää, sanat ne ovat pelkkää mustaa savua ja villikissan pissaa”. Kuppinurin tarttuu toimeen ja antaa palaa tekstiä, jossa ei pisteitä tai kappalejakoja tunneta, teksti räjähtää paperille sellaisenaan ja kertoo baarin taustasta, parin sen kanta-asiakkaan traagiset tarinat ja myös kertojan itsensä elämästä, jossa siinäkään ei hyvin käynyt.
Kuppinurin on hämmentävä kirja. Tyyliltään se on raskasta luettavaa, onneksi kirjalla ei ole suuresti mittaa. Tällaisessa tekstissä rytmi on olennainen asia, epäilemättä tämä ranskaksi soljuu omalla sujuvalla tavallaan, mutta suomentaja Jaana Seppänen on myös saanut tekstin toimimaan. Se räyhää, riehuu, pomppii asiasta toiseen, tarjoilee paikoin herkullisia vertauskuvia, ronskia kieltä, juoppojen horinaa ja kirjallisuusviittauksia.
Kuppinurin jakaa varmasti mielipiteitä, eikä se minunkaan suosikkikirjojeni joukkoon nouse, mutta ei tämä nyt sentään pelkkää maahaasteen vuoksi kitumista ollut. Voin suositella tajunnanvirran ja baarikirjallisuuden ystäville, mutta en todellakaan joka lukijalle. Mabanckoulta on suomennettu aiemmin 1970-luvulle sijoittuva satiirinen veijariromaani Pikku Pippuri, se lienee vähän tavanomaisempi ja voisi olla myös lukemisen arvoinen – kyllä Mabanckoussa tämän perusteella jotain lupaavaa on.
