Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lahtelainen komisario Erkki Heittola on ratkonut rikoksia jo useassa Timo Sandbergin kirjassa. Niistä viimeisin on Kullanhuuhtoja vuodelta 2019. Sandberg on ollut viime vuosina erittäin tuottelias; hän on julkaissut kirjan vuodessa ja kaksi parhaassa. Heittola-sarjan lisäksi hän on kunnostautunut Suomen historiaan sijoittuvilla poliisi Otso Kekistä kertovilla dekkareilla, joista ensimmäinen oli palkittu Mustamäki (2013).
Tällä kertaa on siis päästy jälleen lahtelaisen Heittolan seuraan. Hän saa ratkottavakseen paitsi vuosien takaisen naissurman myös kaksi peräkkäin tapahtuvaa nuoren naisen murhaa, joista ensimmäisessä uhrin ruumis löytyy Lapakiston luonnonsuojelualueelta lautarakennelman alta ja toinen mytäjärveläisen uimapaikan rannasta.
Kummankin tapahtumapaikan lähistöllä on havaittu salaperäinen mies, ja lukija saa pian ymmärtää, poliisit eivät, että kyseessä on romanttisella nimellä siunattu entinen merimies Kauno Kuohuvirta. Kaunolla on harvinainen erikoisominaisuus: hän pystyy haistamaan jo matkan päästä ihmisten käyttämiä mahdollisia hajuvesiä ja myös heidän ominaistuoksujaan. Rikoksen selvittäminen osoittautuu luonnollisesti vaikeaksi, eikä Kaunoakaan tahdota tavoittaa millään, vaikka hänestä on useita silminnäkijähavaintoja. Kauno pakenee taitavasti poliiseja. Mutta onko hän todella murhaaja?
Samaan aikaan Heittolan yksityiselämässäkin kuohuu. Hänen avovaimonsa ja työtoverinsa ylikonstaapeli Taru Lund on – lukijan mielestä aiheestakin – närkästynyt Heittolan Lapin-retkistä toisen naisen kanssa. Eipä Tarukaan ihan yksin ole aikaansa viettänyt, mutta kumpikin vakuuttaa toiselle suhteiden olleen aivan viattomia.
Kyllä Sandberg osaa dekkareita kirjoittaa pitkällä kokemuksellaan. Hänen kielensä on sujuvaa ja rikosjuonikin ihan taitava, mitä nyt ehkä pikkuisen ennalta-arvattava. Pidin kovasti myös lahtelaisesta paikallissävystä, vaikka en kaupunkia sinänsä itse tunnekaan. Minusta suomalaiset dekkaristit ovat tässä yleensäkin mainioita, ajatellaan vaikkapa Eija Piekkaria, joka kirjoittaa myös Lahdesta, sekä Seppo Jokisen Tamperetta ja Jaana Lehtiön Porvoota.
Ehkä kuitenkin pidän hiukan enemmän Sandbergin Mustamäki-sarjasta, koska se on jollain lailla erityinen, vaikka historiallisen dekkarin kirjoittajia on muitakin. Heittola-sarja on niin sanotusti hyvää perustavaraa, jolle varmasti aina löytyy lukijoita.
