Alan Bradleyn Flavia de Luce on Bazarin yksi tasaisin väliajoin uuden osansa saavista sarjoista. Nämä etsivätarinat ovat mielenkiintoisia, koska niitä on vaikea genreluokitella. Kirjojen päähenkilönä toimii 12-vuotias Flavia, joka on samaan aikaan superneuvokas että omaperäinen persoona. Hänen omaperäisyydestään osan selittää varmasti se, että hän joutuu jatkuvasti ratkomaan murhamysteereitä, joita kerta toisensa jälkeen tupsahtaa hänen lähipiiriinsä.
Tällä kertaa Flavian maailmassa on kesä vaihtumassa syksyksi. Flavian perhe valmistautuu juhliin, sillä hänen isosiskonsa on menossa naimisiin. Kuten sarjan muissakin osissa, paljastuu ongelma juuri pahimmalla hetkellä. Tällä kertaa kyseessä on ihmisen sormi, joka paljastuu, kun hääpari on leikkaamassa hääkakkuaan. Luonnollisesti tapauksen selvittäminen jää Flavialle, koska milloin aikuisista on ollut mihinkään?
Kuolon kultaiset kiehkurat on hyvin samankaltainen kuin sarjan muut kirjat. Se käsittelee vakavaa aihetta kepeästi ja kummalla huumorilla, ei ota itseään liian vakavasti ja onnistuu pitkittämään arvoitustaan pitkälle kirjaan. Alan Bradleyn kirjoitustyyli on sulavaa ja sarjan omaleimaisuus on sille eduksi.
Vaikka kirja on sarjan kymmenes osa, ei aloittelevan lukijan kannata huolestua sarjaan hyppäämisen vaikeudesta. Jokainen osa toimii ihan hyvänä pisteenä aloittaa sarja, sillä tapaukset ovat lähes täysin itsenäisiä.