FBI:n agentti Aloysius Pendergast on suljettuna Herkmoorin vankilaan ja häntä valvotaan tiukasti. Hän on edelleen syytettynä useista murhista, joihin hänen veljensä syyllistyi. Paon suunnittelu ei hetkeksikään heltiä mielestä ja koko ajan onkin jotakin tekeillä. Samaan aikaan New Yorkin luonnonhistoriallinen museo saa oudon jauhepaketin; se sisältää analyysin mukaan sieltä varastetut arvokkaat jalokivet – tomuna. Pendergastin veli, Diogenes, on katkera ja esittää tällä haasteen sekä kaupungille että veljelleen.
Museo ei halua yleisön tietoon kaikkia negatiivisia faktoja, joten se suunnittelee uuden upean näyttelyn. Museo päättää avata uudestaan vaikuttavan egyptiläisen hautakammion museon alakerrassa, joka on aikaisemmin ollut suljettuna erinäisten siellä sattuneiden onnettomuuksien vuoksi. Eihän kukaan enää usko kirouksiin, eihän? Vaikka hautakammion seinällä on muinainen kirous, upea multimedianäytös suunnitellaan ja se näyttääkin todella toimivalta ja vaikuttavalta. On kuin olisi mukana haudanryöstäjien toimissa.
Kun juhlavista avajaisista on jo ilmoitettu, on myös hauta vienyt ensimmäiset uhrinsa. Kun suuri joukko hyväntekeväisyysgaalaan ilmestyviä julkisuuden henkilöitä ilmestyy paikalle, saa myös Diogenes aloitettua oman kostorituaalinsa. Tosin hän hämmästyksekseen joutuu taistelemaan edelleen veljeänsä vastaan. Veljeä, joka ainutlaatuisen tarkan ja älykkään pakosuunnitelman avulla on onnistunut poistumaan vankilasta, jossa hänet aiottiin surmata. Tilanteet etenevät vauhdikkaasti, eikä luultua yllättävämpi loppunäytös jää tähän…
Kuolleiden kirja on erinomainen jatko A.X.L. Pendergastin seikkailuille sekä hänen veljensä tarinalle. Tässä osassa Aloysius vaipuu syvään transsiin ja muistaa, mitä veljeksille tapahtui eräänä lapsuuden päivänä. Tapahtuma muokkasi koko Diogeneen elämää eikä velikään ollut siitä tietoinen ennen palaamistaan synkkiin syvyyksiin. Myös ihmissuhteet ovat läsnä enemmän kuin aikaisemmin ja pidättyvä mieskin alkaa uskoa rakkauden outoon voimaan – täysin syystäkin.
Tämä on sarjan viides suomennettu osa, alkuperäisen Pendergast-sarjan seitsemäs (sekä samalla Diogenes-trilogian kolmas) osa. Suosittelen sitä kaikille ovelista, monipuolisista ja salamyhkäisistä juonista pitäville jännäreiden ystäville. Hiven yliluonnollisuutta ei koskaan liene pahaksi!