Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuolinsiivous kattaa päiväkirjamerkintöjä 27 vuoden ajalta, vuosilta 1984–2011. Otteet eli lyhyet merkinnät sekä runot on koottu vanhoista merkinnöistä ja jaettu kuukausittain, jokaisen kohdalle on merkitty kirjoitusvuosi. Kirja kattaa vuoden, sen jokaisen kuukauden. Kuukausi alkaa aina runolla. Runoja on myös merkintöjen lomassa – erilaisia, hienoja pieniä helmiä.
Merkinnöissä Eeva Kilpi käsittelee aivan tavallisia päivittäisiä asioita, mutta myös hyvin laajoja kokonaisuuksia maailmankaikkeudesta, sodista, muistoista, eläimistä sekä erityisesti äitisuhteesta kumpuavia, välillä rankkojakin asioita. Vanhuus on läsnä voimakkaasti. Sen kokeminen ja muiden suhtautuminen vanhenevaan kirjailijaan saavat välillä kärkeviäkin kommentteja. Samoin sairastaminen, johon itse ei voi vaikuttaa, tuntuu ahdistavan ja välillä raivostuttavankin. Yksinäisyys on läsnä joka hetki. Sen kuitenkin täyttävät muistot ja vanheneva kirjailija mainitsee myös seksuaalisen kanssakäymisen, vietit sekä muistelee ihania koettuja hetkiä. Tosin kaikkea vain muutamin hyvin vahvoin merkinnöin.
Kaipuu leimaa myös koko kirjaa. Ikävä milloin rajantakaiseen kotiseutuun, äidin sanoihin, kadonneisiin rakkauksiin tai vielä hyvin muistettavaan nuoruuteen. Hän kokee toki myös ilon läikähdyksiä ja kiitollisuutta, ainakin parhaansa mukaan. Joskus tämä tuntuu olevan hieman työn takana. Kirjaa voisi sanoa vanhenemisen filosofiseksi vuosikalenteriksi. Kirja on täynnä hienoja aforismeja, runoja sekä tavallisia vanhenevan naisen mietteitä ja kokemuksia. Varsinkin osa aforismeista on sellaisia, joita jää auttamatta miettimään ja varmasti itse tulen myös niitä käyttämään sopivissa tilaisuuksissa.
Suosittelen tätä pientä hienoa kirjaa jokaiselle, joka haluaa tietää jotain vanhenemisesta. Millaista on elää, kun keho ei enää aina toimi ihan mielen mukaan. Kun äitisuhde ja suhteet omiin lapsiin täytyy perata läpi mielessään – ja joskus ehkä hieman jopa hävetä. Kun lapset ja ympäristö alkavat holhota, vaikka mitään tarvetta ei toki siihenkään ole. Erityisen sopiva tämä olisi itse vanhenevalle tai jo iäkkään äidin lapsille. Olisi terveellistä jokaiselle huomata, että me kaikki vanhenemme ja se ei tapahdu ilman kriisejä tai sisäistä kuohuntaa, kuin toista murrosikää. Eeva Kilpi tekee omasta elämästään kuolinsiivouksen, puhdistaa mietteiden pöydän ja aivojen komerot kaikkien nähtäväksi ja pengottavaksi. Uskaliaasti, voimakkaasti ja silti herkästi.